keskiviikko 28. elokuuta 2019

Onnistumisen iloa

Vuosi sitten keväällä istutimme Mörskän Ränchille kaksi pikkuruista tyrniä, Rudolfin ja Terhin. Tyrni kun vaatii satoa tuottaakseen kummankin sukupuolen edustuksen paikalle.

Rudolf on lähtenyt kasvuun vähän kituen ottamalla siipeensä tai oikeammin oksistoonsa muutaman peuran puraisunkin, mutta keväisen epäröivästä diagnoosistani huolimatta se on osoittanut mieskuntonsa pontevasti, sillä Terhi otti ja lykkäsi jo heti vuoden vanhana mulle maistuvan sadon. Pienen mutta kauniin. Ja siis ylipäänsä sadon, asia joka ei joka viljelijältä onnistukaan näin lyhyellä kasvatuksella. But I made it, joten ilmassa on suurta ja puhdasta onnistumisen iloa, heh heh.


Etelän lämpimällä pellolla kypsyneen sadon sain jo poimia talteen ja herkutellakin. Koko ensimmäisen vuoden sato kun hulahti yhteen isoon smoothiekannulliseen oman maan lehtikaalien kaverina. Lehtikaalisato ei onneksi mennyt samassa kannullisessa kokonaisuudessaan, vaan sitä on riittänyt niin pannulle kuin sinällään aamiaisjälkiuunileipienkin päälle.


Pihlajanmarjoja saisi tänä vuonna kerätä niin paljon kuin viitseliäisyys antaa myöten. Aika kevyenä kerroksena sitä ainakin näin alkuun kuivattelen Mörskän kaasujääkaapin päällisen kuumuudessa. Jauhan aikanaan koppuraksi kuivahtaneet marjat, ja kokeilen josko vitamiinipommi maistuisi kuivana jauheena mulle paremmin kuin pakastettuina marjoina.


Nähtäväksi jää, mutta kauniilta ne kyllä näyttävät!


2 kommenttia:

  1. Tyrnit on ihan mahtavia, vaikka hitaita kerätä. ”Pieni ” kirpeyskään ei haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä mahtavan kauniita vitamiinipommeja! Tämä pieni sadonkorjuu matalasta pensaasta hoitui nopsaa, mutta mielessä pyöri jo miten piikikkääseen pensaaseen sukeltamiseen tulevina vuosina kannattaakaan varautua :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)