Kausi päätetty

Tänä vuonna me vihdoin teimme sen; yövyimme syksyn saavuttua Villa Mörskällä!! Se kerta onkin toistaiseksi ensimmäinen ja viimeinen lajissaan, sillä niin suuri oli yökasteen määrä pihapiirissä, että aamuiseen aurinkoon heräillessä tiesin tämän nyt riittävän, ja suosiolla käärin petivaatteet kotiin pyykkiin. Pyyhkeet ja simmarit jätimme vielä lämpimien syyspäivien toivossa naulaan roikkumaan.

Aurinkoisen viikonlopun ratoksi ajelin jälleen mökille puuhastelemaan. Olin katsonut sääennustetta ja tulevien viikkojemme ohjelmia, joten suurta realisimia potien panin kauniissa paisteessa, mutta villasukat jalassa niin mökin kuin pihan jo talviteloille. Suurten kukkaruukkujen putsaus ja grillin siivoaminen kun on paljon helpompaa silloin kun kesävesi vielä tulee hanasta. Kokemusta siitä paljon myöhäisemmästä ja vedettömästäkin talven varalle pakkailustakin on...

Kauden viimeisen kerran levitin liinan kuistin ruokapöydälle, ja kalliolla grillasin ulkona nautittavan lounaan itselleni. Vatsa täynnään grilliherkkua ja salaattipenkin viimeistä antia sitten siirtelin ruokaryhmän ja kuistin kiikkustuolin sisään mökkiin, irrotin jääkaapin ja grillin kaasupullot lukituksistaan ja nostelin vajaan, putsasin grillin huolella ja hilasin senkin sisälle. Tyhjä, pieni kuisti oli helppo lakaistava. Lakaisun päälle nostelin sen puhdasta tyhjyyttä täyttämään nurmella kesän viettäneet penkit ja tuolit kuistille.

Yhtä lukuunottamatta tyhjentelin kuistin ja portaan kukkaruukutkin jo kompostiin. Vain keltaisena hehkuva Huovin kukka sai vielä jäädä ruukussaan sulostuttamaan syysterassia. Mökissä pyyhkeet, simmarit ja ruokatavarat pakkautuivat koriin ja edelleen tarakalla kotiin kulkeutuviksi.

Mökkikauden päättyminen sai näissä puuhissa myös aivan uuden määritelmän: kausi on ohi silloin kun kompostissa tuoksuu lavendeli ja kahvi <3 Sinne olivat päätyneet niin rehevä, violetti kukinto ruukusta kuin pannujauhatuksen loppupurut mökistä. Hetken istuin aurinkotuolissa silmät kiinni, nassu vasten aurinkoa ja tuulta, huppu päässä ja raukeus mielessä. Tuntui samaan aikaan haikealta ja huojentavalta. Mietin mökkijuttuja joita tulen taas kovasti kaipaamaan tulevina kuukausina. 

Mökki ja piha on siis paketoitu, Mörskän Ränchillä aion talvityöstöt tehdä vasta myöhemmin syyslomapuuhina. Nyt tyydyin niittämään pitkäksi venähtänyttä ruohoa ja iloitsemaan sadonkorjuupuuhista. Muutamia vadelmia löytyi vielä suoraan suuhun poimittaviksi. Keväällä olin istuttanut pariin kasvusäkkiin pottuja, ja kesän mittaan unohtanut asian varsien päästyä nuukahtamaan kuivuudessa. Iloinen pottuylläri siis odotti nyt puutarhuria, kun pitkästä aikaa palstalla touhuillessani sain kerättyä "oman maan" perunatkin sieltä talteen. Lähes parikymmentä vuotta on kulunut siitä kun edelliskerran moisia on meillä syöty, silloinkin kasvoivat maan sijasta ruukussa parvekkeella kun lapselle opetin mistä ruoka tulee.

Lehtikaalikin on siitä kiitollinen kasvatettava, että se kaaliperhosten syötyä ensisadon jatkaa aina vaan kasvuaan tarjoten superravinnerikasta herkkua aina pakkasiin saakka. Sitä korjasinkin siis vain maltilla ja seuraavilla kerroilla taas lisää. Niin herkkua juustoruikkarin päällä, slurps!

Ruohosipulia leikkasin tuhdin nipun mukaani, ja silppusin sen kotona pieneksi pakasterasioihin myöhempää nautiskelua varten. Pienen osan toki herkuttelin heti tuorejuuston ja ruisleivän kanssa. Syysasterit ovat edelleen kauniita, ja niitäkin leikkautui maljakollinen kotiinviemisiksi.

Nyt jo tätä kirjoitellessa on kova ikävä takaisin mökille! On se vaan kumma rentoutuksen ja rauhan onnenmaa. Työtietsikan taustakuvaksi päätyi tuoreeltaan tuo kuistikuva kansituoleineen. Käynnissä olevassa organisaatiomuutoksessa, jonka olen itsekseni nimennyt supinaksi ja jupinaksi, se toimikoon zen-kuvanani, jonka voin helposti napsauttaa esille tilanteiden niin vaatiessa.

Leppoisaa viikon aloittelua!