Tunnistatko?

Tunnistatko tämän ihanuuden? Tiedätkö mikä onkaan laatikon alkuperä? Jos, niin kerro ihmeessä! Onko tämä kenties ollut keksilaatikko, täynnä suklaamakeisia vai jemmannutkin jotain aivan muuta kuin herkkuja alkuperäisenä sisältönään? 

Muorin kotia vuosia sitten purkaessamme pelastin tämänkin lapsuusaarteen ja ihastelun aiheen itselleni. Lapsuudessani laatikko toimi muorin ompelutarvikeboxina. Se sijaitsi keittiön ison komeron ylähyllyllä. Sieltä muori sen kaivoi esiin keittiön pöydälle kun askarteluissamme tarvitsimme apuvälineitä, tai kun vaarin paidasta oli nappi irronnut ja se lounaalle asettuessamme piti ensin nopsaan kiinnitellä paikoilleen.

Lapsuusmuistoon liittyy olennaisesti myös aniskarkkien tuoksu, tai minun mielessäni lemu, sillä vaari säilytti avattua karkkipussiaan samaisessa kaapissa. Aina olen epäpitänyt aniksesta, mutta jo lapsena vaisto kertoi koska ei vaan voi kieltäytyä harvinaisesta tarjouksesta, joten kiltisti nieleskelin karkin silloin kun vaari sellaisen erityisenä huomionosoituksena lapsille tarjosi. Haju ei onneksi ole tarttunut laatikkoon :)

Viikonloppuna mööbleerasimme makuuhuonetta uuteen järjestykseen. Tavaraa ja kalustetta kannettiin paikasta toiseen ja takaisinkin, kunnes muutos oli mieleinen. Samassa rytinässä tämän boxin sijainti ja sisältö vaihtuivat kotikonttorin kulmalta yöpöydälle ja kirjoitustarvikkeista ihonhoitotuotteiksi. Nyt kaivelen laatikosta iltaisin lukemisen ja lampun sammuttamisen välissä kulloisenkin tarpeen mukaan käsi-, huuli- tahi jalkarasvaa iholle, tarvittaessa myös antibioottista voidetta hiertymään tai näppylään. Tarmonpuuskan varalle myös kynsinauhaöljypullo löytyy laatikon uumenista.

 

Teinineitiä nauratti mööbleerauksen päälle; äidin makuuhuone muuttui kertarytinällä huomattavan pinkkisävyiseksi, vaikka vasta hetki sitten samainen äiti vaihtoi neidin kanssa tämän pikkutyttöhuoneen pinkkejä sisustuksia teinineidin oman tilan luonnonvaaleaan interiööriin...