Puhelimen äppi näytti ihastuttavan harmoniselta äskettäin kertoessaan muutamiin merkkitapahtumiin olevan aikaa enää vain joitakin ykkösiä ja nollia. Siis yhdet pikkupikkuhujaukset enää...
Enää pari ykköstä ja kaksi nollaa päivään jolloin kuopus saavuttaa täysi-ikäisyyden. Päivään jolloin kaikki lapseni ovat humpsahtaneet aikuisiksi. Minun ja lapsen suhteeseen tuo päivä ei vielä tuone kovinkaan radikaalia muutosta, mutta voi veljet miten se silti muuttaakaan mun eloa!
Päivä jonka jälkeen ei tarvitse enää kertaakaan välikätenä hoidella toisen vanhemman ja lapsen asioita tai viranomaisiin päin sen samaisen toisen vanhemman hoitamatta jääneitä asioita, ei kuskailla toisen vanhemman luota sairaana palaavia lapsia lääkäriin koska autoilevaa aikuista "ei ole huvitttanut lähteä istuskelemaan päivystyksiin turhan takia", ei kirjoitella + lähetellä + peräänkuulutella erilaisia valtakirjoja jotta voin jatkaa lasten asioiden hoitamista, ei välitellä viestejä + muistutella asioista joiden pitäisi olla toisen vanhemman hoidossa, ei puheyhteyden päätyttyä jo vuosia sitten kertoa meileillä toisellekin vanhemmalle lasten suurista asioista ja saada vastaukseksi hikinen ok, ei joutua lakisääteisesti tietämään epämiellyttäviä asioita hänen nykyelosta ja siihen liittyvästä asioiden kääntelystävääntelystä parinkin aikuisen toimesta omia nahkojaan epätoivoisesti pelastellessaan, eikä enää koskaan kuunnella loputtoman tuntuista rutinaa siitä kuinka kohtuuttoman paljon elatusapua minulle joku joutuukaan maksamaan. Näin siitäkin huolimatta että tuo summa vain käy tilini kautta kattaakseen edes osan lasten kuluista. Hallelujah, enää pari ykköstä ja kaksi nollaa tuohon kovasti odotettuun päivään!
Kaksi ykköstä mutta vain yksi nolla siihen toiseenkin suureen juhlaan. JOULU <3. Dingelisdangelis ja la la lal lal laa, melkein kohta käynnistyy Jouluradio tuoden joululaulut meillä aivan jatkuvaan soittoon. Joululahjoista ensimmäisen ostin jo kesällä, ja seuraavia aloin tällä viikolla ommella. Neidille lupasin jo tammikuussa että tänä vuonna kuusi kaivetaan esille ja koristellaan marraskuussa. Joulu on jo ovella. Parasta syksyssä :)
Enää pari ykköstä ja kaksi nollaa päivään jolloin kuopus saavuttaa täysi-ikäisyyden. Päivään jolloin kaikki lapseni ovat humpsahtaneet aikuisiksi. Minun ja lapsen suhteeseen tuo päivä ei vielä tuone kovinkaan radikaalia muutosta, mutta voi veljet miten se silti muuttaakaan mun eloa!
Päivä jonka jälkeen ei tarvitse enää kertaakaan välikätenä hoidella toisen vanhemman ja lapsen asioita tai viranomaisiin päin sen samaisen toisen vanhemman hoitamatta jääneitä asioita, ei kuskailla toisen vanhemman luota sairaana palaavia lapsia lääkäriin koska autoilevaa aikuista "ei ole huvitttanut lähteä istuskelemaan päivystyksiin turhan takia", ei kirjoitella + lähetellä + peräänkuulutella erilaisia valtakirjoja jotta voin jatkaa lasten asioiden hoitamista, ei välitellä viestejä + muistutella asioista joiden pitäisi olla toisen vanhemman hoidossa, ei puheyhteyden päätyttyä jo vuosia sitten kertoa meileillä toisellekin vanhemmalle lasten suurista asioista ja saada vastaukseksi hikinen ok, ei joutua lakisääteisesti tietämään epämiellyttäviä asioita hänen nykyelosta ja siihen liittyvästä asioiden kääntelystävääntelystä parinkin aikuisen toimesta omia nahkojaan epätoivoisesti pelastellessaan, eikä enää koskaan kuunnella loputtoman tuntuista rutinaa siitä kuinka kohtuuttoman paljon elatusapua minulle joku joutuukaan maksamaan. Näin siitäkin huolimatta että tuo summa vain käy tilini kautta kattaakseen edes osan lasten kuluista. Hallelujah, enää pari ykköstä ja kaksi nollaa tuohon kovasti odotettuun päivään!
Niin komppaan sua. Itsellä oli aivan samaa ja voi sitä onnen päivää kun ei tarvinnut enää vastailla puhelimeen tai tyhmiin tekstareihin. Välikäsiaikuisuuden loppu, sille skool <3
VastaaPoistaSille skool ❤️
Poista🙏 ja 🎄 upeita juttuja, molemmat!
VastaaPoistaKyllä 💕
Poista