Tämä vuosikymmen

Somen täyttyessä katsauksista menneeseen vuosikymmeneen aloin pohtia asiaa omaltakin osaltani. Koskaan aiemmin en ole tällaista katsausta edes miettinyt saati tehnyt, mutta kylmästi lonkalta heitellen uskon tämän tuota pikaa jo menneen olleen elämäni tapahtumarikkain. 

Siitäkin huolimatta että takana on myös vuosikymmen, jonka aikana muutin omilleni uuteen kaupunkiin, tutustuin lukuisiin ihmisiin, suoritin korkeakoulututkinnon, tapasin elämäni prinssin mutta menetin sekä vaarin että isän, kihlauduin ja avioiduin, sain vakituisen työpaikan, ostin ensimmäisen omistusasuntopuolikkaan (joka esiteltiin sisustuslehdessäkin) ja ryhdyin äidiksi sekä työnantajaksi. Kaikki ihania, eloa eteenpäinvieviä asioita läheisten poismenoa lukuunottamatta.

Menneellä vuosikymmenellä onni ei ole ollut yhtä myötäinen, vaikka monia onnellisia asioita ja onnen hetkiä siihenkin on mahtunut. Tällä vuosikymmenellä mm:

• kaikki lapseni ovat olleet jo koululaisia, myös rippikoululaisia
• olen ollut niin virka- kuin opintovapaalla ihanimmasta työpaikasta
• opiskelin ja valmistuin puutarhuriksi, mutta hautasin suunnitelmani alan yrittäjyydestä koska 
• tulin petetyksi ja jätetyksi jonka myötä
• perheeni hajosi lasten isän palatessa viettämään suloista seurusteluvaihetta, minun ja lasten muuttaessa pois kotikulmilta vuokrakasarmiin selviytymään shokista
• opettelin elämään kolmasosan ajasta ilman lapsia luonani
• olen kokenut vaiheen jolloin rahattomana nukuin (valvoin) yöt lattialla ilmapatjalla siniruudullisten, kustomoitujen patjojen siirryttyä muiden alle
• vaihdoin autoilun fillarointiin ja huomasin takarontin puuttuessa tarakalla ja tangolla kulkevan kyllä isompienkin kuormien 
• löysin taas liikunnan ilon ja palasin altaaseen
• hyvästelin rakkaaksi käyneen mökin marja- ja sienimaastoineni, opettelin käymään metrolla sienessä
• hankin mörskäisen merenrantamajan, jonka muokkasin onnelaksemme, Villa Mörskäksi
• koin kuinka lukuisat "ystävät" ja tuttavat katoavat elämästä muutamassa viikossa, mutta samaan aikaan
• tutustuin useampiin ihaniin ihmisiin kuin koko aiemman aikuiselon aikana ja tajusin voiman joka rakkaissa ystävissä ja suvussa on, heissä jotka nostivat kontilleen lennähtäneen räkänenän jaloilleen ja palauttivat hymyä huulille, auttoivat jatkamaan silloin kun itse ei enää luullut jaksavansa
• ostin ensimmäisen ikioman asunnon ja koin uskomattoman vapauden tunteen vaikka velkaa oli niskassa enemmän kuin koskaan kaksin oli ollut
• päädyin väkivaltarikoksistakin tuomitun narkkarin hampaisiin ja systemaattisen kiusaamisen kohteeksi, opetin lapsille ketä ja koska juosta pakoon
• tiedostin miltä tuntuu kun lähimuisti katoaa ja tavarat putoilevat käsistä ihan vain jo yhdenkin kesän valvomisen päälle
• työstän systemaattisesti ja monin keinoin unimaailmaani paremmaksi 
• matkustelin entuudestaan vieraassa idässä; Intiassa, Singaporessa ja Malediiveilla
• puheyhteys lasteni isään katkesi kun vihdoin kyllästyin kuuntelemaan loputtomia syytöksiä ja ohjeistuksia
• juhlin esikoisen täysi-ikäistymisen, lakkiaiset, opiskelupaikan saannin ja armeijaan lähdön
• autoin lasta pakkaamaan kun ensimmäinen poikanen lensi pesästä. Ei onneksi kauas, mutta kuitenkin.
• hankin rinkan ja vaeltelin niin tuntureilla kuin metsissä, joogailin maailman rannoilla
• tulin isotädiksi
• opettelin relaamaan äitinä ja olemaan lapsille entistä enemmän läsnä 
• laskin sormia apuna käyttäen olleeni saman työnantajan palveluksessa yli 20 vuotta, ja pari vuotta laskeskelujen jälkeen sain mitalinkin tästä hyvästä 
• virkani lakkautettiin osana organisaatiomuutosta ja veren maku suussa hain uusia töitä, sainkin niitä 
• toimin kolmessa hallituksessa vapaa-ajallani
• opettelin tekemään yksin asioita joita olin pitänyt kimppatoimintona; käymään leffassa ja jopa ravintolassa syömässä, varaamaan perhematkoja, nauttimaan lenkeistä ja seikkailuista itsekseni. Samalla
• huomasin nauttivani yksinolosta, omasta ajasta jota kukaan muu ei aikatauluta tai täytä velvoitteilla
• autoin kolmatta kertaa kävelemään opettelevan teinin ja aivoverenkiertohäiriöstä toipuvan keski-ikäisen takaisin jaloilleen 
• totesin seurustelun tässä elämänvaiheessa olevan paljon vaikeampaa kuin neljännesvuosisata aiemmin
• päädyin lastensuojelun kuultavaksi osana kahden aikuisen keskinäistä välienselvittelyä, jossa en ollut millään tavoin osallisena. Kaikkea sitä ihmiset alentuvatkin tekemään omiatuntoja puhdistellessaan ja myrskyisää suhdetta vahvistaessaan. Siinä rytäkässä
• päätin olla enää alistumatta, yksipuolisesti joustamatta, hyväksymättä ja tarpeettomasti syyllistymättä. Virkavallan raporteista voin tarvittaessa kerrata olevani syytön kaikkeen mitä jotkut syylliset kovasti yrittävät esittää.
• opin että mikä ei tapa, se toden totta vahvistaa. Ettei tämä olekaan pelkkä kulunut fraasi, vaan kiteytys menneestä vuosikymmenestäni.
• laihduin, lihoin, rypistyin, harmaannuin ja arpeuduin. Jotkut arvista varmaankin ovat jatkossakin osa minua, kun taas viime viikolla laserilla aikaansaadut haavat paranevat lupaavasti.