Miten sitä aina varaakin jouluksi aivan liian paljon syötävää, vaikka kuinka kuvittelee viisastuneensa aiemmista jouluista? Tänä vuonna syömingit olivat vielä entistä pienemmät, koska ruokakunnan vahvuus on vähentynyt, ja joulua juhlittiin useassa valmiissa pöydässä. Ehkäpä se sekoittikin kokin laskelmat tai ainakin suunnitelmat..? Lisäksi tonttumuori muisti meitä painavalla leivonnaiskassilla joulun alla.
Lapsuudessani jouluruoat kokattiin kolmasti; pikkujouluksi, varsinaiseksi jouluksi ja vielä vuodenvaihteen juhlapöytäänkin. About koko setti, OMG! Tätä nykyä moinen ei käy mielessäkään, ja kieltämättä ajatus jouluruokien popsimisesta vuoden vaihteessa tuntuu jo suorastaan ahdistavalta kun jämiä on mussuttanut läpi välipäivien. Tähänkin on tarvittu mielikuvitusta avuksi.
Laatikot olen höystänyt kermalla notkeaksi, tunkenut samaan vuokaan ja kuorruttanut parmesaanilla sekä chilillä maustetuilla, paahdetuilla pähkinöillä. Pähkinät rouskuvat hauskasti suussa, mutta kyllähän lanttu- ja porkkanalooda silti aika itseltään maistuvat. Hyvä yritys kuitennii.
Tapaninpäivä meni meillä blineillä ja kaloilla. Lohta ja mätiä sekä muita höysteitä olin varannut puolelle komppanialle, ja illalla lapset pyrähtivät toisaalle loman viettoon. Siinä sitten olin kaloineni. No, graavit limellä ja korianterilla maustetut lohiviipaleet oli helppo pakata muutamiin rasioihin ja nakata pakkaseen, josta kaivella leivänpäällysherkuiksi tammikuun mittaan kalanhimon taas koittaessa.
Ravut ja mädit sen sijaan olivat kertaalleen sulatetut, joten niitä tuli syötyä urakalla. Saaristolaisleipää olin leiponut parikin settiä niin lahjoiksi kuin omiksi herkuiksi, joten mätiä sipulilla ja smetanalla sekä kurkuilla kuorrutettuna tuli leviteltyä useasti leipien päälle. Leipiä löytyy vieläkin jääkaapista. Onneksi ovat säilyvää sorttia, sillä nyt alkaa olla kiintiö täynnä sitäkin herkkua toviksi. Tillinen rapuskagen paistui munien ja sinihomejuuston kanssa herkulliseksi lounasmunakkaaksi, ja loput siitä herkusta kippautui kasvissosekeittoa pyöristämään ja sattumia tarjoilemaan.
Itsetehdystä piparitaikinasta lasten leipomat piparit tekivät kauppansa jo ennen joulua, mutta kaapissa pyöri myös valmiskamaa, jota kukaan ei poskeensa pistellyt ennenkuin murustin keksit jälkkäriksi piparirahkan ja vaniljavaahdon kanssa. Jouluinen pappilan hätävara rakentui Kastehelmeen hauskaksi herkuksi.
Valmiiksi sopivan homeiset juustot ja kohtuudella kotiin kertyneet konvehdit eivät ole ”ongelma”, vaan kotona valmiina olevia herkkuja vuodenvaihteen juhlistamiseksi. Ruokakaupasta selviää tällä kertaa kevein kantamuksin, huh huh!
Joulumätöissä hedelmävatiin jäi ruskistumaan banaaneja ja rypistymään avocadoja. Koska pyrin välttämään hävikkiruoan syntymistä kaikin tavoin, päätyivät nekin vadista smoothiekannuun piimän, kaurahiutaleiden ja marjojen kaveriksi. Ai että maistui hapan, mustaherukkainen ja raikas herkku ihanalle joulumättöjen päälle. Sellaisilla makunautinnoilla taas uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen!
Lapsuudessani jouluruoat kokattiin kolmasti; pikkujouluksi, varsinaiseksi jouluksi ja vielä vuodenvaihteen juhlapöytäänkin. About koko setti, OMG! Tätä nykyä moinen ei käy mielessäkään, ja kieltämättä ajatus jouluruokien popsimisesta vuoden vaihteessa tuntuu jo suorastaan ahdistavalta kun jämiä on mussuttanut läpi välipäivien. Tähänkin on tarvittu mielikuvitusta avuksi.
Laatikot olen höystänyt kermalla notkeaksi, tunkenut samaan vuokaan ja kuorruttanut parmesaanilla sekä chilillä maustetuilla, paahdetuilla pähkinöillä. Pähkinät rouskuvat hauskasti suussa, mutta kyllähän lanttu- ja porkkanalooda silti aika itseltään maistuvat. Hyvä yritys kuitennii.
Tapaninpäivä meni meillä blineillä ja kaloilla. Lohta ja mätiä sekä muita höysteitä olin varannut puolelle komppanialle, ja illalla lapset pyrähtivät toisaalle loman viettoon. Siinä sitten olin kaloineni. No, graavit limellä ja korianterilla maustetut lohiviipaleet oli helppo pakata muutamiin rasioihin ja nakata pakkaseen, josta kaivella leivänpäällysherkuiksi tammikuun mittaan kalanhimon taas koittaessa.
Ravut ja mädit sen sijaan olivat kertaalleen sulatetut, joten niitä tuli syötyä urakalla. Saaristolaisleipää olin leiponut parikin settiä niin lahjoiksi kuin omiksi herkuiksi, joten mätiä sipulilla ja smetanalla sekä kurkuilla kuorrutettuna tuli leviteltyä useasti leipien päälle. Leipiä löytyy vieläkin jääkaapista. Onneksi ovat säilyvää sorttia, sillä nyt alkaa olla kiintiö täynnä sitäkin herkkua toviksi. Tillinen rapuskagen paistui munien ja sinihomejuuston kanssa herkulliseksi lounasmunakkaaksi, ja loput siitä herkusta kippautui kasvissosekeittoa pyöristämään ja sattumia tarjoilemaan.
Itsetehdystä piparitaikinasta lasten leipomat piparit tekivät kauppansa jo ennen joulua, mutta kaapissa pyöri myös valmiskamaa, jota kukaan ei poskeensa pistellyt ennenkuin murustin keksit jälkkäriksi piparirahkan ja vaniljavaahdon kanssa. Jouluinen pappilan hätävara rakentui Kastehelmeen hauskaksi herkuksi.
Valmiiksi sopivan homeiset juustot ja kohtuudella kotiin kertyneet konvehdit eivät ole ”ongelma”, vaan kotona valmiina olevia herkkuja vuodenvaihteen juhlistamiseksi. Ruokakaupasta selviää tällä kertaa kevein kantamuksin, huh huh!
Joulumätöissä hedelmävatiin jäi ruskistumaan banaaneja ja rypistymään avocadoja. Koska pyrin välttämään hävikkiruoan syntymistä kaikin tavoin, päätyivät nekin vadista smoothiekannuun piimän, kaurahiutaleiden ja marjojen kaveriksi. Ai että maistui hapan, mustaherukkainen ja raikas herkku ihanalle joulumättöjen päälle. Sellaisilla makunautinnoilla taas uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen!
Rattoisaa vuodenvaihdetta ja onnea tulevaan vuosikymmeneen! Itse aion sen elää mennyttä paljon onnellisemmissa merkeissä 💕
Kiva kirjoitus aiheesta:)
VastaaPoistaJoka vuosi hyvissä ajoin ennen joulua mietin ja sanon ääneenkin että pitäisi keksiä jotain muita ruokia jouluksi kuin perinteiset. Olen vaan niin kyllästynyt niihin! No siten yksi sanoo että "sitä" pitää ainakin olla ja toinen että "tätä" pitää ainakin olla ja kolmannella on kolmas tarve ja seuraavilla omansa. Joten taas huomaan että pöydässä on tarjolla kaikkea samaa kuin ennenkin:( Olen sentään oppinut tekemään ruokia niin pienet määrät että niitä ei tarvitse monena päivänä syödä;):)
Katotaan miten käy ensi jouluna:)
Mukavaa uutta vuotta!
Kiitos 😊. Itsekin huomaan kaipaavani jouluun perinteisiä makuja tunnepohjaisesti, ei välttämättä niinkään kulinaarisina nautintoina. Kehitellään kumpainenkin ensi jouluihin uusia herkkuja vanhojen tuttujen ohelle. Mukavaa vuoden viimeistä päivää!
PoistaHienosti olet selvinnyt kaikista jouluruoista! Laatikoista suosikkini oli kaupan bataatti hieman höystettynä kermalla ja voinokareella. Kinkkua ei meillä ollutkaan, hyvä niin. Kaikista on selvitty ja kohti kevyempää vuotta (taas, miten hiton kevyt siitä sitten tuleekaan!!) mennään!
VastaaPoistaJep, enää purkki mätiä pyörii ylimääräisenä kaapissa. Kohta sitä ei uskalla enää syödäkään 😨. Kinkutta ja rosollitta täälläkin joulut juhlitaan. Suorastaan odotan jo tuota kevyempää vuotta...
PoistaTuo jälkkärisi jäi hieman mietittyttämään, ehkä sellaista voisi kevnnyksistä huolimatta maistella.
VastaaPoistaIlman muuta, vaniljaVAAHTO ja pipariRAHKA sekä OHUENOHUET piparit jos mitkä ovat kevyttä 🤣
Poista