Kookosta ja pähkinää

Hupsista heijaa ja päivää vaan pitkästä aikaa! Helmikuu meinasi päästä livahtamaan läpi sormien ilman ensimmäistäkään postausta! Syy tähän ei valitettavasti ole muutto lämpimälle, aurinkoiselle ja eksoottiselle saarelle, ei edes matka moiselle ja verkottomalle mantereelle. Syytetään siis vaikka tuota kovasti kohuttua ja toistasataa päivää kestänyttä marraskuuta, joka tuntuu imeneen mehut yhdestä jos toisesta kanssakulkijasta, ja joka ilmeisesti nyt on selätetty, koska jo toista päivää taivas on kirkkaan aurinkoinen ja sateeton <3

Rehellisyyden nimissä syy ei kyllä ole sateiden ja väsymyksenkään, koska säähän kuin säähän sopivat varusteet löytyvät kaapistani, ja väsymyskään ei ole nyt vaivannut. Olen onnekkaasti säästynyt kaamosväsyltä, joka muutamana edellisvuonna tuntui lähes kasvattavan juuren mulle soffaan. 

Mikä siis on toisin kuin männä vuosina? Muutama syy tulee heti äkkiseltään mieleen:

• Kirkasvalolamppu toimii työpöydällä yleisvalona läpi koko pimeän ja hämäränkin ajan. Valoa luukutan kilpirauhasta ja silmiä kohden tarvittaessa tuntitolkulla lähes joka arkipäivä. Reippaasti yli ohjeistetun siis ;)
• Kotona on koko ajan kukkia ja kynttilöitä. Viikonloppukimppu on saattanut kulkeutua kotiin jo tiistaina tuoden viikonlopun juhlavaa tunnetta arkeen, ja kynttilöitä kuluu kilokaupalla. Himahiirellä on siis jatkuvasti bileet päällä!
• Uudenvuodenlupauksen mukaisesti pidän itsestäni aiempaa parempaa huolta. Henkisellä puolella likasanko tuli muiden täyttämäksi jo viime vuoden puolella siinä määrin, ettei enempää ole tarvinnut tänne tunkea. Kun ei kerran kauniisti, niin sitten heidän valitsemallaan taktiikalla. Fyysisellä puolella jatkan aktiivisesti liikuntaa, ja ruokavaliosta tipahti vuoden alussa about kaikki turhat hiilarit pois. Hierojalla tulee taas käytyä säännöllisesti, mutta aivan uusin kuvion: Lihashieroja Jounin lähes kaksituntinen, balilainen hieronta on jotain, mikä ei saa mua kovin äkkiä palaamaan klassisen hieronnan pariin.  
• Keventyvä olemus keventää niin mieltä kuin unta. Sokerihumala, jolla aivan väärin yritin aiemmin torjua väsymystä, ei ole enää väsyttämässä mua. Unihäiriöiselle tämä on kyllä kovin kaksipiippuinen juttu; unta ei riitä koko yöksi, mutta silti uupumus ei riivaa. Päinvastoin.
• Palkitsen itseni jokaisen jumppatunnin päälle, eli vähintään kahdesti viikossa muutamilla löylyillä erityisen kuumassa saunassa ja vähintään minuutin pituisella pulahduksella kylmävesialtaassa parine sukelluksineen. Eipä ole viime aikoina nuhat kiusanneet, eivätkä jäsenet kolotelleet! Naistensaunassakin saa usein maailmaa parannettua niin ventovieraiden kuin tutuksi tulleiden löylykavereiden kanssa. Tai voi siellä halutessaan vain vaipua kuumaan ja hiljaiseen nirvanaankin.

Suurena herkkubebana jouduin hiilarit karsiessani löytämään itselleni korvaavat herkut keksien, suklaan ja jäätelön tilalle. Yksi suurimmista suosikeistani on nyt kookoksinen ja suolapähkinäinen. Niin ihana herkku paremmista rasvoista, että voin vain ja ainoastaan suositella sitä! Sokeristen herkkujen väsyttävä vaikutus puuttuu siitä kokonaan. Kokeile vaikka ;) 

Herkkuun sulatan purkilliset kookosmannaa ja sokeroimatonta maapähkinävoita kattilassa, sekoitan ne tasaiseksi tahnaksi ja kaadan massan paperoidulle uunivuoalle. Päälle ripottelen pähkinöitä, manteleita, pinjansiemeniä ja karkeita merisuolarakeita. Vuoan käytän parvekkeella jäähtymässä ennen kuin panen sen pakastimeenkin toviksi. Kovettuneen levyn lohkon käsin palasiksi pussiin, jota säilytän pakasteessa. Sieltä sitten poimin viikonloppuiltojen herkkuhetkiin tai päiväkaffen kyytipojaksi muutaman palasen. Kirjaimellisesti sulavat suuhun!