Lahden takana nuorentumassa

Olemme alkaneet opiskelukavereiden kanssa reissailla. Tai pitäisi ehkä jo puhua opiskeluaikaisista ystävistä – niistä opiskeluista kun alkaa olla kulunut pian parikymmentä vuotta… Kääks, juuri tällaiset aikamääreet saavat nuoren ihmisen tuntemaan itsensä melkein vanhaksi!

Kukaties tähän ja varmasti johonkin muuhunkin tarpeeseen liittyen rypäs entisiä kauppatieteidenopiskelijaneitokaisia, nykyisiä keski-ikäisiä duunareita ja daameja, ryhtyi siis yhdessä matkailemaan. Eikä ihan  keskivertoekonomityylillä, vaan opiskelijamallilla! Matkaohjelmaan tuli halpislentoja entisen opinahjon nurkilta sinne minne kyseinen halpisyhtiö kulloinkin sattuu lentelemään, kimppamajoituksia ja yhteisiä viinipulloja hotellihuoneisiin iltojen iloksi. Vähemmästäkin alkaa olo jo taas tuntua parikymppiseltä reppureissaajalta!

Tuoreimmaksi matkakohteeksi valikoitui ansioitunutta matkanjohtajaamme lukuunottamatta meille toistaiseksi melko tuntemattomaksi jäänyt Baltia, ja sieltä Liettuan kaunis Kaunas. Miehitysajan entinen pääkaupunki, nykyajan nykyinen koripallopääkaupunki. Ainoana varsinaisena faktatietona noiden lisäksi oli se että siellä on edullista shoppailla ja että shampanja on suorastaan räävittömän halpaa! Pari erittäin painavaa syytä lähteä tutustumaan Liettuaan!

Yleensä tässä iässä pistäydytään lahden takana nuorentumassa ja sitä mekin teimme. Emme tosin käyneet klinikalla hakemassa apua pariksi vuodeksi, vaikka imuroitavaa on kertynyt vatsalle ja luomia + rintojakin nyt voisi aina nostattaa. Mutta ei tällä reissulla. Nyt oli paljon järeämmät aseet käytössä. Uusvanhoilla kokemuksilla ikää lähti nimittäin 13 tai aina jopa 33 vuotta kertarytinällä!

Matkavalmistelut alkoivat sillä, että (onneksi) tajusin jossain vaiheessa matkaavani ei-EU-maahan! Niin lähelle ja silti niin kauas, melkein kuin Amerikkaan olisi mennyt! Tällainen pikku havainto aikaansai sen että kiireellä piti tarkistaa passin voimassaolo ja googlata maan valuuttayksikkö. Hei koska olet viimeksi maksanut jollain muulla kuin muovilla ja euroilla? Minä luullakseni 13 vuotta sitten… Nyt siis ohjelmassa pyrähdys valuuttakauppaan  ja läjä vieraalle haisevia litejä käteen. Hassu nimi valuutalla. Puhumattakaan naapurimaan lateista.

Sitten kellariin kaivamaan esille se suurin ja joustavin matkalaukku hulvatonta shoppailua varten. Omat kampsut lentolaukkuun ja laukut sisäkkäin kuin Matuska-nuket. Koska olet viimeksi matkustanut ruumaan pantavan laukun kanssa tai leikkinyt Matuskoilla? Minä tein toista noista 10 vuotta ja toista 33 vuotta sitten…

Ja sitten piiiitkä ajomatka omalla autolla kentälle ja kentän laidalle parkkiin. Eikö taksi aina viekään 25 minuutissa matkaajaa terminaalin ovelle? Viime aikoina useimmiten kyllä, mutta on tuota toistakin tapaa tullut harjoiteltua. Varsinkin 20-25 vuotta sitten…

Ja entäs sitten kun käsittämättömän ilmakuoppainen lento on ohi? Olin kuullut että tiet voivat olla hyvinkin huonossa kunnossa, mutta että ilmasiltakin!  Heti terminaalissa tajuan etten ymmärrä sanaakaan ympärilläni kuuluvasta puheesta, opasteista tai mainoksista, saatikka että osaisin tarvittaessa kysyä neuvoa joltakin. Milloin viimeksi olet ollut ummikkona ja toisista riippuvaisena reissun päällä? Minä en koskaan, koska ensimmäisellä ulkomaanmatkallani olin jo perheestämme se eniten englantia lukenut ja sillä pärjäsi Afrikassa ihan hyvin. Liettuassa ei läheskään joka paikassa.

Ja nuorennuksen suorastaan lapsellinen puoli vielä: Koska olet viimeksi kehdannut nauraa ravintolassa kakkajutuille niin että vedet valuvat silmistä ja meinaat pudota tuolilta? Minä en… öö…hetkeen, mutta tälle maistamaan houkuttelevalle mainokselle nauroimme tikahtuaksemme. Ja vielä oikein kuvasimme sen, olkaa hyvät:

Vaikka klinikalla ei käyty, niin sitä kuviinkin tallentamaani karheaa kauneutta riitti ympärillä yllin kyllin. Ihanaa että Neuvostoliitolla ei ollut aikoinaan intressejä kehittää kaukaista provinssiaan betonihirvityksillä, vaan kauniit vanhat rakennukset ja suuret puistot saivat jäädä paikalleen. Nyt ne ovat turistin silmissä eksoottista kauneutta. Paikallisen asukkaan silmissä ei välttämättä yhtä kaunista, vaan olosuhteiden pakkoa valuuttavirtoja odotellessa. Melkoista rappioromantiikkaa tarjolla restauroijille.

Okei, kyllä kauniissa Kaunasissa oli komeuttakin… koripallon tuota pikaa alkavat EM-kisat kun näkyivät kaupungissa jo oikein uljaasti. Koska olet viimeksi katsellut salskeita, hyvännäköisiä koripalloilijoita ja oikein käännähtänyt ympäri tällaisen kulkiessa ohitsesi?  Minä…hmm… harvase aamu oman rakkaan koripalloilijani myötä.

Eipä tässä voi muuta todeta kuin että suosittelen!

Siis sekä Kaunasia että koripalloa…

Geros kelionės!