Jokunen aika sitten löysin itseni ompelemasta kapioita! Viistoistavuotishääpäiväni kynnyksellä ja lapsistani vanhimman ollessa vielä ala-asteella! En siis todellakaan ommellut niitä itselleni enkä lapsillenikaan, vaan kursin kasaan äitini vanhoja kapioita. Ei sillä että kaapissa olisi ollut pulaa lakanoista tai juuri tilaakaan niille…
Äidilleni on tosiaan ommeltu vielä kelpo kopallinen lakanoita ja pyyhkeitä miehelään mukaan. Eikä mitä tahansa liinavaatteita! Lakanat ovat paksusta puuvillasta ja hyvin tuntuvat kestäneen käyttöä lähes 50 vuotta. Päätyjä koristavat kauniit, kylän kuululla virkkaajalla nimenomaan tätä varten virkkautetut pitsit ja huolella koristekirjotut nimikoinnit. Hauskaa sekin että tyttönimi ja naimanimi alkavat samalla kirjaimella, joten nimikointi on edelleen kaikkien menneiden vuosien jälkeen ajantasainen. Antaa arkeen samanlaista ylellisyyttä kuin pyykätyn, ulkona kuivuneen ja aavistuksen kosteana mankeloidun lakanan tuoksu!
Juuri nuo kauniit päädyt saivatkin minut ryhtymään kapio-ompeluun. Vuosien käytössä ja mankelin armottomassa prässissä herkät pitsit olivat päässeet ratkeilemaan, osin lakanakankaasta ja osin itsestään. Virkkuulanka oli katkeillut ja kauniit pitsipylväät ja ruusukuviot alkaneet purkautua. Lakanat olivat jo tovin odottaneet ompeluskaapissani uutta tuloaan muodossa tai toisessa.
Ja vihdoin keksin sen! Sänkymme siirtyi paikkaan, jossa se oli kovin näkyvillä ja aloin kaivata isompaa päiväpeitettä. Sen sijaan että olisin marssinut Ikeaan ostamaan sellaisen, päädyinkin kaivamaan äiteen lakanat esiin ja ompelemaan kauneimmat osat niistä vanhan tilkkupeittoni laitaan pituutta ja leveyttä tuomaan. Mieli oli hyvä kun sain nämä komeudet esiin eloa sulostuttamaan. Enkä edes hämärässä ommellessani osannut ajatella kuinka kauniisti valo tuleekaan siivilöitymään pitsien välistä!
Sängyn päälle kasasin keon ompelemiani tilkkutyynyjä. Kankaina äidin vanhoja Marimekkoja ja siipan vanhoja paitoja. Osalla tyynyistäkin alkaa olla ikää jo melkoisesti, ja paikkausta ne ovat vaatineet jo paljon ennen äidin kapioita. Kait nykyajan lapsiperheissä eletään riehakkaammin ja sängyillä + sohvilla pompitaan erilailla kuin 1970-luvulla. Eihän silloin edes voinut pomppia sängyillä, ohuesta vaneripohjastahan olisi pian humpsahtanut läpi…
Kaunista arkea sinullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)