keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Liian arkista

Palkkapäivä, tätä nykyä laskujenmaksupäivä tuli ja meni. Ei sitä huomannut odottaa, ei se aikaansaanut ennakkosuunnitelmia eikä kalenterimerkintää. Tili vain kääntyi pankkitilillä, tuli ja meni.  Aikuismaisen asuntovelkaista.  Liian arkista. Tylsää.

Entisessä työpaikassa meitä oli muutamien ihmisten joukko, jotka lähdimme aina palkkapäivänä ulos syömään lounaan. Alakerran henkilöstöruokalan tai keittiössä omien eväiden syömisen sijaan kirmasimme Kallion kujille. Saimme happihyppelyn ja useimmiten herkullisen lounaan. Saimme niiden lisäksi paljon muutakin. Saimme hersyviä nauruja, ihanaa vapauden tunnetta, rutiinien rikkomisen aikaansaamaa mielihyvää, lounas lounaalta tiiviimpiä ystävyyssuhteita ja arkeen tarpeellista juhlaa. Se että lähdimme ulos, vedimme kesken työpäivän ulkovaatteet niskaan ja maksoimme lounaasta jopa femman enemmän kuin alakerran kuppilassa, teki palkkapäivästä odotetun ja arjesta ihanan juhlan.


Nyt lounasseurueemme on hajaantunut, osa uusiin työpaikkoihin ja maantieteellisesti levälleen jopa kolmeen lääniin. Palkkapäivänä havahduin hauskoihin muistoihin, ja aloin miettiä mistä nyt revin tuon juhlan arkeen. Miten te teette arjesta juhlan? Kommentteja kiitos, hyväksi havaitut käytännöt jakoon!

Ninni, Fifi, Miksu ja Tommi,
kaipaan vanhoja hyviä aikoja takaisin :)
Ja perinteet kunniaan!


7 kommenttia:

  1. Otetaan joskus uusiksi, mielellään silloin, kun mä olen käymässä muutenkin hesassa. Ei sulla varmaankan koskaan tule olemaan yhtä hyviä palkkapäiväluonaskavereita!

    VastaaPoista
  2. Päivi16/11/11

    Ehdottomasti lounaalle! Herra on vaan hyvä ja ilmoittelee koska on sieltä syrjäisiltä tai ainakin idyllisiltä rannikoilta näillä rannikoilla :)

    VastaaPoista
  3. Onneksi me olemme varsin mielikuvitusrikkaita tyyppejä, ja voimme näin ainakin ajatella toisiamme kulhon äärelle.Sanoihan se kettukin, että ajatus antaa jo onnen tunteen. Lämmin glögi Kappelin kimaltavien kristallien alla voisi tehdä kyllä terää.

    VastaaPoista
  4. Päivi16/11/11

    varrrrsin, kyyylllä!!!

    maistelen perjantai-illan glögejä kappelin kristallien alla, ja jos hyviksi osoittautuvat, niin olen valmis uusintoihin :)

    btw, oletko varma ettei sulla nyt mennyt kettu ja härkä sekaisin? musta toi siteeraus kuulosti enemmän härän kuin ketun suusta tulleelta...

    halit <3

    VastaaPoista
  5. Paljonhan mulla menee sekaisin, eikä vähiten härästä, mutta tuo ketun ajatus oli prinssikirjasta.
    Kristalloidaan ajatuksia ja haliskellaan kun nähdään :-)

    VastaaPoista
  6. Päivi18/11/11

    ...mun pitää tunnustaa nyt yks juttu: en oo pystynyt lukemaan pikkuprinssiä kokonaan. oon pariinkin otteeseen sitä yrittänyt muksujen kanssa muutamien vuosien välein. siinä kirjassa on möykky, jonka yli mä en ole vielä päässyt. tiedän että tarina on ihana ja kuvatkin kiehtovia, mutta silti... tai sit se on jäänytkin kesken kaikkien suurten ajatusten vuoksi, kun on tullut tunne että pitää hakea alleviivauskynä mukaan iltasatutuokioon ;). ehkä mun pitää nyt asettaa henkilökohtaiseksi kehittymistavoitteeksi kirjan luku alusta loppuun. palataan tähän heti halien jälkeen!

    VastaaPoista
  7. Morjens!

    Mukavasti olit muistellut ja kirjaillut menneistä ajoista. Kieltämättä meinaa tämä työn teko olla aikamoista suorittamista, eikä tuollaisia hetkiä tahdo oikein syntyä nykyään. Jonkun verran asiaan saattaa vaikuttaa se, että meidän yksikkö majailee nykyään muualla, mutta eipä se taida täysin siitäkään johtua.

    Kirjoittamaasi asiaa on kyllä hyvä pysähtyä välillä pohtimaan, jotta saisi jotakin muutosta aikaiseksi. Valitettavasti ei kykene heittämään mitään viisasten kiveä näin äkikseltään asian pysyväksi muuttamiseksi.

    Ollaan yhteyksissä ja reipasta loppuvuotta!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)