Aamuseiskalta on tätä nykyä pimeää! Huonosti nukutun yön (Eilisen herkullisen isänpäivälounaan ja kakuttelun välissä vedin harvinaiset, ja sitäkin nautinnollisemmat alkuillan tupluurit päivänsankarin kyljessä. Kakun kanssa meni pari kuppia tummaa teetä. Yö menikin sitten enemmän vähemmän valvoessa...) jälkeen pääkin oli pimeänä, niska jäykkänä, hartiat jumissa ja kyynärpää edelleen tuusan nuuskana. Aamutokkuraisena voimat eivät riittäneet edes ravitsevan smoothien pyöräyttämiseen, vaan tankkasin itseni vain corn flakesilla ja Hesarilla ja lähdin sauvomaan ulos pimeään.
Jossain vaiheessa Kaivarin rantaa aikani tarvottuani aloin heräillä, ja huomasin taas kuinka paljon vesi onkaan laskenut. Rantavallin jälkeen hiekkaa ja kiviä riittää useampi metri ennen vettä. Hetken mielijohteesta hyppäsin mereen! EN siis veteen, vaan sille nyt kuivalle merenpohjalle. Sain lenkkarieni alle ihanan pehmeää ja puhdasta merihiekkaa. Se oli taivaallinen tunne! Keinahtelin päkiöillä ja tepastelin pientä lenkkiä rantakivien välissä muutaman minuutin.
Rantavallille palattuani onnittelin itseäni. Olin ylpeä ja onnellinen siitä että olin sisäistä lasta kuunnellen tehnyt jotain rutiineista täysin poikkeavaa, hassuakin. Itsekseni hihittelin ajatukselle yllättää työkaverit toteamalla että hyppäsinpä tuossa muuten työmatkan lomassa mereen! No, jätän sen kertomatta ja nautin vain itsekseni jälkitilasta jonka tuo hyppy toi.
Kaamosrasituksen torjuntaan käytetään kirkasvalolamppuja. Olen niitä hankkinut niin kotiin aamu-uniselle siipalle kuin töihin itselle ja työkavereille. Nyt kuitenkin väitän että tuo hyppyni oli vähintään yhtä terapeuttinen ja energisoiva! Kun ihminen tarvitsee aamulenkilleen pipon päähän, kaulahuivin ja hanskat, niin väsy saa kyytiä kun saa jalkojensa alle pehmeän rantahiekan. Se tuo mieleen menneen kesän ja antaa toivon taas seuraavasta.
Lenkki jatkui rantahiekan jälkeen huomattavasti vauhdikkaampana. Siihen asti olin vain edennyt, mutta nyt askel kulki! Silmätkin olivat revähtäneet auki, sillä aamun valjetessa huomasin kalan molskahtavan hopeinen kylki vilahtaen veden pinnalla. Vuosikausia olen lenkkeillyt samaista rantaa pitkin työmatkojani ja nyt näin ensimmäisen kalan. Pani miettimään että ovatko Kaivarin kalat alkaneet vasta ihan lähiaikoina pomppia, vai aukesivatko silmäni tänään normaalia enemmän?
Hyppää sinäkin mereen silloin tällöin, se tekee hyvää!
Tupluurit :) opin taas uuden sanan ja lisään sen sanavarastooni. Mistä murteesta se viäntyy? Ajattelin hypätä joskus avantoon hih kunhan uskallan. Tuutko mukaan?
VastaaPoistaen valitettavasti osaa kertoa murretaustaa, itsekin olen oppinut sen umpihelsinkiläisiltä lapsiltani :). mutta niin hauska se on, että tarttui munkin varastoon.
VastaaPoistaavannossa olen käynyt useammankin kerran ja varmasti tulen mukaan! se on kyllä huippunautinnoliista ja oikein harmittaa kun se ei oo tullut rutiiniksi. mieli tekisi ja terveysvaikutukset puhuvat sen puolesta, mutta laiskuus on vaan sitkeä jarru, argh.