Jep, näin pääsi käymään. Muutaman vuoden asia jo kyti ja tänä vuonna karkasi sitten käsistä oikein komeasti. Siippa sai pidettyä minut pari vuotta aisoissa remontin varjolla. Elimme tuolloin (näin jälkikäteen ajatellen suorastaan huvittavan voimakkaasti) väliaikaisesti ja sitku aikakausia. Väliaika-ajassa ei investoitu parinkympin jouluvaloihin vaikka kuinka mieli tekikin, koska evakkokodin ja oikean kodin ikkunat olivat aivan eri kokoa… Kaikkeen sitä tuleekin mentyä mukaan laput silmillä elellessä. No, aika aikaansa kutakin ja nyt on sitten koittanut jouluvalaistuksen aika meillekin.
Marraskuussa homma pääsi vauhtiin. Marketeista löytyi aulaan himoitsemani tähtivaloverho, teinille romanttiset (ja ehkä aavistuksen kyseenalaiset) punaiset valot ja pikkuisille kauniit peltikyyhkyt, joiden sisältä valo loistaa ja tuo ihanan turvallista yövalaistustakin huoneeseen. Kaikilla oli olo onnellinen, kun märkään ja pimeään talveen saatiin lämmintä lisävaloa.
Viikolla kävivät ystävät glögillä ja toivat tullessaan naurun ja onnellisen olon lisäksi kassillisen ihania lahjoja. Ihanuutta vielä lisäsi se että paketteja pääsi availemaan saman tien. Vaan eivätpä tainneet arvata tuoneensa meille vielä yhdet jouluvalot lisää…
Lasten paketit kun oli sidottu niin kauniilla joulunyöreillä, että oli aivan pakko keksiä niille jatkokäyttöä. Kuusenkoristeita esiin kaivellessani sitten keksin sen. Pujotin tuohon jouluun sävytettyyn, entisajan puotinarua muistuttavaan nyöriin Saksasta yli kymmenen vuotta sitten kotiin kannettuja hopeapalloja ja – tähtiä. Kuten kerroin, tapana on ollut joulumarkkinoilta palailla kassit pullottaen ja niinpä koristeita riittää vielä muihinkin askarteluihin. Ehkäpä aattoiltana haukkana kyttäilenkin lahjanaruja… Jouluista, vai mitä?
Köynnös päätyi hetken kokeilujen jälkeen somistamaan keittiönlamppua, joka sekin vihdoin tässä vaiheessa sai joulusiivouksen. Olisi saattanut unohtua kuvun pyyhintä tyystin ilman jouluköynnöksen ripustelua...
Kun arkisen, mutta ihanan tehokkaasti valaisevan keittiönlampun koristelee jouluisesti, niin eikö se tee siitäkin jouluvaloa? Kyllä minusta!
Kauniit kiitokset uusimmista jouluvaloistamme,
rakkaat Härkäset!
Lämpö ja valo soljuaa myös meidän sisällä yhteisiä hetkiä muistellessa. Olet kyllä taitava kierrättäjä ja niin marttanen luovuudessasi. Onnellista joulua :-)
VastaaPoistaKiitos, sisäinen marttani voi pönäkästi näin joulunkin alla ;)
VastaaPoista