Pienen pieni rutiinileikkaus vaan, illaksi kotiin…
Äitiä ja tytärtä hirvitti ja pelotti puolitoista viikkoa etukäteen. Oli vaikeaa lohdutella iltaisin pelkoaan itkevää lasta, kun itselläkin oli pala kurkussa ja mietin rutiinileikkaukseen liittyviä vaaroja enemmän kuin itse leikkausta. Eihän rutiini vaan tarkoita liiaksi rutinoitunutta ja puolihuolimatonta..? Mikä kaikki saattoikaan mennä pieleen pienen lapsen nukutuksen yhteydessä..? Entä jos veitsi tärähtää pari milliä vinoon ja aikaansaa isoa tuhoa..? Jo pelkät kotihoito-ohjeet saivat minut voimaan pahoin...
Lääkäri oli etukäteen ihanasti selittänyt potilaalle tapahtumien kulun ja aloittanut jo leikkauksen jälkeisen lahjonnankin. Iltasaduksi lueskeltiin Richard Scarryn kirjasta sairaalakäyntikertomusta, ja mietittiin mahtaako nukutusmaski olla samanlainen kuin kirjassa kuvattu oli. Kirjassa poistettiin nielurisat, meillä operoitiin silmän alueella. Kumpaakin hoidetaan jälkikäteen jäätelöllä :)
Äidin päässä soi tuon reilun viikon isoäidin aikoinaan vauvoja nukutellessaan käyttämä laulelma, jossa hiljaisella äänellä lähes kuiskaillaan lapselle rauhoittavia sanoja. Sillä sitten rauhoittelin itseäni kotosalla, palavereissa ja vapaa-ajan hauskoissa riennoissakin. Tyttärelle uskaltauduin sitä hyräilemään vasta kun silmää jo peitti side ja pieneen käteen tökätty iso neula ei enää pakahduttanut meidän kumpaisenkaan hengitystä.
Ei oo mitään hätää sulla, ei oo mitään hätää sulla…
Kovasti terveisiä reippaalle potilaalle ja äidillekin! Ilmeisesti kaikki hyvin ja olette jo kotona?
VastaaPoistaKiitos, rankka päivä takana mutta nyt kaikki hyvin kotosalla!
PoistaPaljon rakkautta ihanalle rinsessalle ja pikaista toipumista tätäkin kautta :)
VastaaPoistaT: Villekullan täti