20.12.12

Palloilua

Viime viikolla kokoontui kymmenen naista ruokapöytäni ympärille naisten palloiluillan merkeissä. Illan agendalla oli helmeileviä juomia, pyöreitä tarjoiluja, kuplivia kikatuksia ja neulottuja joulupalloja. Ystävä Käsityöperhonen-blogin takaa oli lupautunut perehdyttämään meidät Arnen ja Carlosin joulupallojen saloihin, ja hän saapuikin paikalle kassit pullollaan tarvikkeita, lankoja ja täytevanuja, sekä valmiita palloja inspiroimaan meitä vasta-alkajia.


Lähtötilanteessa taidoissamme oli laaja kirjo: oli tekstiilityön opettajaa, artesaania, innokasta harrastajaa, vasuria, meitä parikyt vuotta sitten lisäyksiä ja kavennuksiakin neuloneita, tuoreita vasta-alkajia ja heitäkin jotka luulivat sukkapuikkoja olevan vain neljä. Kaikkia meitä kuitenkin yhdisti valmiiksi into oppia uutta ja luovaa, tuota pikaa myös hurahdus neulontaan!  Seurasi yli viisi tuntia neulontaa ja herkuttelua pöydän ympärillä. Keskittyminen oli huimaa, ja tuloksia syntyi: illan mittaan muutama pallo jo valmistuikin,  ja loput olivat sangen hyvällä mallilla neulojien lähtiessä kotiin.

Seuraavina päivinä tapaillessamme kerroimme kuinka lapsetkin olivat joutuneet joulujuhlan alla valvomaan puolille öin odottaessaan äidin pallon valmistumista, kuinka sängystäkin oli pitänyt nousta neulomaan palloa valmiiksi, tai kuinka lisäkoristeluideoita syntyi suorastaan tulvimalla.

Aloitin pallotteluni uhkarohkeasti kirjoneuleella. Uhkarohkeaksi sen teki se että kyseessä oli 1) elämäni ensimmäinen neulottu pallo, 2) elämäni ensimmäinen kirjoneule. Sydänkuvioinen pallo valmistui ensimmäisiin kavennuksiin saakka yöllä, aiemmin ei malttanut nukkua. Täytön ja viimeistelyn jälkeen tajusin luoneeni säälittävimmän koskaan näkemäni joulupallon, joka silti ja juuri siksi pääsee ehdottomasti kunniapaikalle kuuseemme!


Kun tajusin vaihtaa ärsyttävän ohuet lankani muutaman säikeen paksumpiin, ja kirjoneuleen kirjaviin lankoihin, niin vauhti kiihtyi huimasti ja pallo syntyi muutamassa tunnissa. Tämä jos mikä oli inspiroivaa! Näitähän voisi tehdä hurlummycket, ja joululahjat olisivat siinä. Siis ehkä kuitenkin ensi joulun lahjat…


Raidallisella koristelulla pallo muistutti erehdyttävästi villasukkaa…Paksummalla langalla pallosta tuli tietenkin myös suurempi, niin suuri että ei se välttämättä taida kuusen oksille edes päätyä. Suuren koon innoittamana sidoin vielä pallon päälle krumeluurin rusetin, ja melkoisen kitsch pallo oli valmis. Vielä olisi muutama ilta jouluun, viikonloppukin välissä. Tässähän ehtisi vielä panna pallotehtaan pystyyn soffannurkkaan…



10 kommenttia:

  1. Hienoja palloja olet saanut aikaan! Vieläkin kiitän emäntää :)

    Mieltä jäi kyllä kaihertamaan se valkoinen pörröpallo. Otan sen tavoitteeksi silloin 2020 ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaapa hyvä :) Muakin kutkuttaa ne valkoiset pörröpallot, lumipallot. Neulotaan niitä ihan urakalla v. 2020..?

      Poista
  2. Anonyymi21/12/12

    Heissan! Komppaan Tiiaa, ihania palloja ja kiitos Päivi suloisesta illasta ja hyvästä fiiliksestä :)Kohta päästään joulun viettoon... Hyvää Joulua kaikille :) t. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja olkaa hyvä :) Ihanaa tuotapikaa tulevaa joulua teille!

      Poista
  3. Höpö höpö, ei tuo ensimmäinen kirjoneulepallo ole tosiaankaan säälittävä, vaan tosi söpö! Ja tästä raitapallostakin tuli tosi hauska! Hauskaa kuulla, että pallottelu on vienyt mukanaan. Minullakin on - taas - uusia palloja tulossa, saapa nähdä ehdinkö tehdä kaikki valmiiksi ennen joulua. No, sitten joulun jälkeen voi aloittaa pääsiäispallojen tekemisen.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos, palloguru :) Eiks ookin hauska raitapallo, kaunis kiitos vielä kerran ihanista langoista! Ootko sä edes laskenut kaikkien tekemiesi pallojen määrää..?

      Poista
    2. Raitapallo on tosi hauska, kiva että langanjämät ovat päässeet käyttöön. En ole muistanut laskea pallojen määrää, mutta arvioisin että lähes 30 on niitä tullut tehtyä.

      Poista
  4. Villasukkapallo sai juuri parin käänteisillä väreillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Olisihan sillä ollut muuten liian yksinäinen olo :D

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)