torstai 18. huhtikuuta 2013

...taimi olen sun tarhassas...

Kevät on edennyt ulkona vasta pari päivää, kiitos edes muutaman lämpöasteen ja jopa kaivatun vesisateen. Takapihalla alkoi eilen lumen alta pilkistää jo yksi matala havu ja nökäre multaa istutusaltaan reunalta, mutta narsissien ja helmilijojen nousua ja kukintaa saanee odotella ainakin vappuun. Käsittämätöntä että se on jo alle kahden viikon päästä!!!

Kotona sentään kevät on edistynyt; villavaatteet on pyykätty, kevyempiä kenkiä otettu esiin ja toppavaatteita nosteltu talviteloille. Myös ikkunan alla viheriöi. Lähes kuukausi sitten panin multiin persiljan, basilikan, ruusukvittenin ja pensastomaatin siemeniä. Sekä tietenkin hernettä. Neljä laatikollista herkullisen makeita versoja on pistelty poskiin jo kolmena tai neljänä satona, ja viljelys on jo ehditty uusiakin.


Yrtit alkavat jo olla sitä kokoa, että kovasti tekisi mieli saada ne parvekkeelle tilavampiin multiin vahvistumaan, mutta toi talven loputtomuus sotki nyt tänkin viljelijän aikataulut. Orvokit ja liljat saavat toistaiseksi rehottaa keskenään ulkosalla. Jospa jo tulevana viikonloppuna pääsisi näitä ulkoiluttelemaan. Se onkin sitten taas ihan oma rumbansa...

Ystävä muisti mua hauskalla taimiloodakuvalla, ja hetihän piti tyhjenevät tölkit ottaa uusiokäyttöön. Pohjaan tein pienen viillon, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan muorin vanhalle peltitarjottimelle. Ruosteen määrästä päätellen näin on käynyt ennenkin. Tässä tilannekuvaa ajalta about hieman alle kuukausi sitten ja nyt:




Persiljat itivät hitaimmin ja pysyivät "vauvalassa" muovin alla pisimpään. Syksyllä saaduista viidestä ruusukvittenin siemenestä neljä oli hiekan seassa jääkaapissa muovipussissa talven vietettyään itänyt, ja vaaleat hennot taimet pääsivät multiin (ylemmän kuvan alin tölkillinen). Alemmasta kuvasta niitä on turha yrittää tunnistella, sillä 3 kuoli heti kättelyssä ja neljäskin nuupahti hetken päästä. Taas oli usko tulevaan ammattiosaamiseen ihan pirun tiukilla...

Pensastomaatit onneksi posottavat terhakkaasti ja lounasrasioista rakennetussa "kasvihuoneessa" suorastaan villiintyivät parissa päivässä huimaan pituuskasvuun.


 Olen päättänyt että tänä syksynä meillä
vihdoin syödään omia tomaatteja!!!
Prkl!




4 kommenttia:

  1. Anonyymi18/4/13

    Kiva sana tuo vauvala, tuli herkkä olo kun katsoi näitä nuoria taimia :) hyvää kasvukautta! T:CKone

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan sadoista runsaita! Vauvala luki meillä jo aiemmin puukirjaimin kaksosten makuuhuoneessa, ja poistui käytöstä vasta remppaevakon myötä. vauvatkin olivat siinä vaiheessa jo 5 tai 6 v... nyt sana sitten pääsi uusiokäyttöön :)

      Poista
  2. wau mikä viljelmä. mä laitoin maaliskuussa talvivaatteet teloille ja laitoin kevyempää esille. Sitten vielä olohuoneessa talviset tyynypäälliset pois...on sitten kiva palata kotiin , kun ei talvisaappaat odota eteisessä. viel 4 viikkoa...mä niin odotan, että pääsen laittamaan SORMET MULTAAN!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä niin tiedän sun kaipuun! kaivoin vielä aamulla pyykkikorista yhdet toppahousut esille, kun kuopus ei kuulemma tarkene ohuemmilla keväthousuilla...

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)