26.9.13

Tyynyjä, tyynyjä, tyynyjä

Ystävä tikkuterapiassa kyseli kait jo vuosi sitten ihmeissään että mihin mahdankaan jemmata kaikki siellä tekemäni tyynyt. Höh, no tietenkin... öö... kaappiin... ja aina muutaman esillekin kotona. On niitä lahjoiksikin mennyt useita, vaan montaakaan ei ole näkynyt sen koommin. Mä nyt olen höpsähtänyt tyynyihin ja se siitä! Lisäksi ne ovat juuri sopivan mukavan pienen suuria töitä; ei liian pientä nyhertämistä mutta ei myöskään vanuvuoren alle tikatessa hukkumista. Mähän oon itsekin aikas tyynymäinen muodoiltani, joten ehkä tyynyt ovat jopa osa mun persoonaa...

Mutta takaisin asiaan: nyt tuli TARVE tyynyille!!! Hä hää, Sari the Tilkkuilija ;). Esikoinen konfirmoidaan ensi kuussa ja päässä on jo pidempään raksuttanut juhlasuunnitelmat. Nyt oltiin tultu listalla kohtaan iii eli istuimet kaffitettavalle kansalle. Hmm... niitä ei ole läheskään tarpeeksi!!! Apuun otetaan siis kellarin nurkkaan kasatut rottinkituolit, joihin nyt sitten piti saada pehmustetta pyllyn alle tai selän taa. 

Vaikka kaappi siis on väärällään tyynynpäällisiä, niin ei se ole väärällään sellaisia päällisiä jotka
a) olisivat kooltaan sopivia
b) joille haluaisin suvun laskevan ahterinsa. Enhän mä sit vois koskaan enää pitää niitä torkkutyynyinäni...

Siippa sattui juuri sopivasti taas siivoamaan pursuilevaa paitakaappiaan, ja on tätä nykyä niin hyvin koulutettu, että kutsui mut heti paikan päälle katsastamaan hylättyjen pinon. Niinpä nippu hänen hylkäämiään maailman kauneimpia puuvillapaitoja siirtyi hänen suuresta vaatekaapistaan huoneen toiselle laidalle mun pieneen ompelustarvikekaappiin. Vain yksi keinokuituinen, yksivärinen paita päätyi UFFin kautta jollekin toiselle paidattomalle.

Kellariin pinottujen tuoliemme päälle joku oli vuosi sitten nakannut pari Stokkan kassillista tyynyjä. Koska epäilen tyynyjen kuuluneen viereisen kellarikomeron pariskunnalle, joka muutti talosta jo puolisen vuotta sitten pois, ja koska tyynyt tosiaan oli nakattu meidän tuolien päälle, päätin omistajuuden vaihtuvan tässä ja nyt ja vieläpä tarpeen sanelemana. Raotettuani toista säkkiä sieltä nimittäin löytyi juuri sopivan kokoisia (40*40 cm) untuvatyynyjä. Jipijajee! Kaapista löytyi vielä vanhaa mökkiverhoa, josta tein reunoihin käännökset. Näyttävät sitten hurjan paljon huolitellummilta ja niin paljon tyylikkäämmiltä... Pari valkoista rullaa ompelulankaa jouduin siis näihin ompeluksiin hankkimaan, sellainen perustarvike kun oli vallan päässyt kotoa loppumaan!

Valkkasin kuusi samansävyistä paitaa, napitin ja oioin miehustan suoraksi. Sitten vaan tilkkuleikkuualustan, viivaimen ja leikkurin kanssa hyörimään ja leikkelin paitoihin 45*45-senttiset reiät. Tuli etukappale ja takakappale samalla rykäisyllä. Hetken harkitsin josko olisin napittanut paitoja toisiin paitoihin ja saanut vaihtelua kuosiin, vähän ehkä tilkkuilunkin makua mukaan, mutta saman tien totesin etten kaipaa nyt sellaista sillisalaattia, riitti että sekotin etu- ja takakappaleet eri paidoista muodostuvaksi. 

Vaaleasta verhosta leikkasin 8-senttistä kaitaletta, ompelin sen pötköksi ja taitoin kahtia. Sen surautin kiinni nurjat puolet vastakkain oleviin paitakankaisiin, käänsin ympäri ja vetelin tiheällä siksakilla kiinni. Vähän kuin olisi sideharsoa ommellut, niin hentoista ja läpikuultavaa verho oli. Siksakki oli helppo vaihtoehto käsin ompelulle ja lisäksi antoi hauskasti ryhtiä reunukseen. Joka on muuten nimeltään mikä??? Mua viisaammat ompelijat kommentoikoot alle. Voivat muutkin kommentoida, katsotaan kuinka hauskoja nimiehdotuksia alkaakaan sadella :)


Mitään vetskaria tai tyynynpujotusaukkoa näihin ei tarvinnut tehdä, senkun avaa vatsapuolen nappilistan ja tunkee tyynyn sisään. Kiitos hyvin muotoutuvan untuvan yksikään tyyny ei nyt näytä kaljamahaiselta mieheltä, vaan about samalta kuin paidat siipan tiukan sixpackinkin päällä. 

Maailman helpoin tyynyresepti oli tällainen. Lisäksi noi on musta hurjan kauniit! Olen tunnettu siitä etten siipan paitoja silittele, mutta näitä tyynyjä silitellessä vetelin vähän sanomaani takasin, niin huolella nyt silittelin nappilistoja ja rintataskuja. Taidan kehittyä ihmisenä joko vanhemmiten tai muuten vaan ompelusten edetessä.


Rippijuhlavalmistelut alkavat olla jo puolivälissä; hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehtyä! Lisäksi meillä on nyt lisäistuimiim pehmusteet ja äidin aamuaikainen kampaaja-aika varattuna.



9 kommenttia:

  1. Ihania :) Sä oot kyllä perusteellisin juhlienjärjestäjä jonka tiedän!

    Jokos muuten kummipojalla on puku valmiina? Mulla on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos <3 Teillä kumpaisellakin on pukuasia kunnossa, ehkä jopa mullakin :)

      Poista
  2. pitäähän tyynyjä olla. t. tyynyhullu:)
    arvaa montako olen matkalaukussa tänne tuonut????? jokunen lähti suomeenkin.))))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta :) Ai sinne??? Luulisi että vain tänne...

      Poista
  3. Mä luulin olevani perusteellinen, muistilistoja kuukausikaupalla etukäteen tekevä juhlienjärjestäjä, mutta sä olet ihanan huippu! Ja meidän konfirmaatio on viikkoa aiemmin kuin teidän....Kääk, nyt tuli kiire.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä luulen että ihan kaikkien äitien juhlajärjestelyihin ei kuulu istuintyynyjen ompelu, joten älä ota paineita tästä :)

      Poista
  4. http://hannamaista.blogspot.fi/2012/11/kranssi-paidan-kauluksista.html

    VastaaPoista
  5. Olet varmaan huomannut yläpuolella olevassa linkissä olevan oivan vinkin siippasi paitojen täydelliseen uusio käyttöön! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olen (muistaakseni kommentoinutkin hänelle), mutta toi on mulla vielä toteuttamatta :). Itseasiassa olin tämän jo unohtanutkin, ja luulen että muutamat kaulukset päätyivät äskettäin roskiinkin, kun vimmalla yritän väljentää kangaskaappia...

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)