7.11.13

Lasikatossa

Tuli munkin työuralla sitten vastaan se kuuluisa lasikatto. Normaalista poiketen ei kuitenkaan mitenkään kuvainnollisesti, vaan hyvinkin kirjaimellisesti. Työharjoittelu Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa oli noin päivässä nro 5 kun aloitin aamuni kapuamalla kahdeksan metrin korkeuteen, varvistelemalla valjaat kiinni vaijereihin ja leikkailemalla kumi- ja tulppaanipuita. 

Joillekin tää on ihan normiduuniaamu, mulle ei. Työhaastattelussa oli kysytty onko korkeanpaikankammoa, uskallanko nousta parin metrin korkeuteen. No problem! Tässä sen sitten taas näkee miten monenlaisia metrimittoja meillä onkaan käytössä!

Pakko oli kädet täristen pujotella sekatöörit taskuun ja napata kamera käteen. Piti ikuistaa puunlatvuksia kun niitä kerran pääsi lintuperspektiivistä bongailemaan.


Huisia.


4 kommenttia:

  1. Istun ihan normituolilla ja jo pelkkä tekstisi lukeminen alkoi vaikuttaa niin, että saatan pudota... Minusta ei tuohon kiipeilyyn olisi, vaikka olen kuullut, että kun vaan ei ajattele niin hyvin pärjää vaikka miten korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi ja heh, toivottavasti pysyit tuolilla! Kieltämättä toi oli aika tärisyttävä duunikeikka, enkä onnistunut ihan unohtamaan lattiaa kaukana jalkojen alla. Varsinkaan kun heittelin sinne kauas alas isoja oksia, jotka lattialla näyttivät pieniltä risuilta... Mutta onpahan taas mitä mummona muistella! Ihan normiduuniksi toi ei taida mulla muodostua.

      Poista
  2. apua! jo se että leikkaan pitkillä saksilla kirsikkapuita ja allani on pienet tikkaat on liikaa!!!! tosin pesin parvekkeen ikkunoita muutama viikko siten ja asutaan 19. kerroksessa... älä katso alas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Ne lasit multa ois tasan tarkkaan jääneet jo pesemättä.

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)