lauantai 7. joulukuuta 2013

Kruunuvuoren rannoilla

Tutkija Minna Torppa ja valokuvaaja Aurora Reinhard tekivät yhdessä upean ja kiehtovan kirjan "Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina" vuonna 2009. Hotkin kirjan tuoreeltaan ja päätin että tuonne tahdon!

Tänään pääsin sinne. Vahingossa. Tarkoitus oli mennä samalla suunnalla aivan toisaalle, mutta suunnitelmat muuttuivat. Neljä vuotta ja sattuma tarvittiin tähän kokemukseen, suureen seikkailuun. Matkaa kotiovelta kertyi viitisentoista kilometriä, linnuntietä vaivaiset viisi. Taas voi vaan ihmetellä mikä mua pidätteli...

Onneksi suunnitelma ja toive tänään toteutuivat! Kirja itsessään on kiehtova, todellisuus kuitenkin vielä paljon huikeampaa. Jyrkkiä rantakallioita ja metsäpolkuja peitti ohuen ohut lumi, joka armollisesti kaunisti maisemaa. Mykistyneenä puikkelehdimme puiden välistä ja polkuja pitkin, liukkailla kallioilla hipsutellen huvilalta ja huussilta toiselle.










Niin paljon kauneutta. Niin hylättynä ja tuhottuna odottamassa tulevaisuuden tuomia muutoksia. Ikkunoissa verhoja, lattioilla mattoja, pihoilla kesäkalustoja ja liitereissä haravia ja ruohonleikkureiden raatoja. 

Huviloita ihastellessa ja niiden hylkäystä ihmetellessä muistin onneksi asioita väärin. Valheellisesti selostin perheelle että puskutraktorit panevat matalaksi kaiken sen mitä vielä luonto ja ihmisen ilkivalta ei ole tuhonnut. Sekoitin Laajasalon öljysataman paikalle nousevan Kruunuvuorenrannan asuntoalueen ja luonnonsuojelu- ja virkistysalueeksi kaavaillun viereisen huvila-alueen yhdeksi ja samaksi paketiksi.

Kotona piti heti tarkastella faktoja ja tuntea helpotusta, koska päättäjien suunnitelmissa on säilyttää alueen luontomaisuutta ja kukaties ne pari huvilaakin jotka ovat suuresta huvilayhdyskunnasta vielä pelastettavissa.

Kirjan väliin leikkaamani lehtileike palautti pikaisesti historiaa ja suunnitelmia mieleen. Kimmo Oksanen kirjoitti 20.09.2009 (juu-u, kyllä!) Hesarissa pitkälti kirjan tekstiin ja kuviin pohjautuvan artikkelin liittyen juuri julkaistuun kirjaan ja vasta-avattuun näyttelyyn. 

Huvilayhdyskunta muodostui vuodesta 1902 alkaen kolmestakymmenestä huvilasta. Näistä 12 jäi Haakoninlahdelle rakennetun öljysataman alle, ja lähes kaikki loput ovat saaneet lahota ja hajota paikoilleen rahan vallan vuoksi. Vuonna 1955 alueen nimittäin hankki omistukseensa rakennuttaja, joka yritti useaan ootteeseen "jalostaa" maan myyntihinnalta arvokkaiksi kerrosneliöiksi. Onneksi onnistumatta. Ennen tätä kuudenkymmenenvuoden päätösten ja kaavamuutosten odottelun aikaa Kruunuvuorenrannoilla vietettiin vilkasta kesäelämää, johon suurvaltapolitiikkakin toi omat kuvionsa: paikka elää edelleen myös nimellä Kissenge saksalaissyntýisen liikemiehen huvilan mukaan. Upea huvila oli aikoinaan Suomen saksalaisen seuraelämän keskus. Maailmansotien tuomien yöpakkasten myötä saksalaisomaisuus luovutettiin venäläisille, joilta vuorineuvos Aarne Aarnio sitten osti maat 1955 nykyiseen seisahtuneisuuden ja rappeutumisen tilaan.

Ompun akku hyytyi parin asteen pakkasessa kesken kävelyn, ja monta kaunista asiaa jäi tallentamatta kuvaksi. Muistoiksi päätyi kuvia Villa Hällebon upeasta lasikuistista ja pienestä parvekkeesta, uskomattomasta jugendlinnunpöntöstä, kiviaitauksista ja -pylväistä, suuresta laiturista ison saunan vieressä, kolmireikäisestä ja kukkatapettisesta huusssista, kivetyistä ja sittemmin kauniisti sammaloituneista poluista ja Villa Kissingen läheisyydessä jopa autolla ajettavista teistä, ihanasta metsälammesta pyykkikatoksineen ja rautaisine pyykkipatoineen. Monta syytä palata rannoille kuopuksen pyynnöstä talvella suksien kanssa ja siipan ehdotuksesta kesällä kun luonto panee parastaan tässäkin sadunomaisessa, puoliunohdetussa paikassa keskellä Helsinkiä.

Ilta kuluu sohvalla kirjaa selaillessa. Katsellaan mitä nähtiin, kuinka paljon hajoamista on tapahtunut lisää muutamassa vuodessa, ihmetellään upeaa historiaa ja loistoa, josta nyt näkee jälkiä enää kauniissa räystäslaudoissa.

Hämmentävää, mutta ehdottomasti kokemisen arvoista!



7 kommenttia:

  1. Mun on myös pitänyt tuolla vierailla kameran kanssa. Pitänyt juu, siihen se on sitten jäänyt! Kerran jo otin kaverin matkaan ja lähdettiin. Ei heti osuttu oikeille hoodeille ja metsiä inhoava arkajalkaystäväni kieltäytyi ottamasta enää askeltakaan muualle kuin takaisin autolle päin, joten jäi sitten menemättä...

    Kyllä mä vielä joskus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylllä! Taidettiin aloitella seikkailu samasta kohdasta? Me lähdettiin pientä polkua heti Tahvonlahden kupeesta ja sehän vain kapeni ja kapeni, liukasteltiin kallioilla ja aliteltiin puita. Kun malttaa kulkea Päätien päähän ohi 88 päättärin ja kääntyä viimeisen pihan vierestä pienelle kujalle, niin se johtaa puomille, jolta pääsee ihan leveää polkua tai jopa tietä pitkin lammelle ja siellä on hyvät kävelyreitit. Me teimme koukun sijaan lenkin ja olimme tyytyväiset, tulihan seikkailusta vielä extreemimpi ;)

      Poista
    2. Ööö...siis heti Kaitalahden poukamasta, ei Tahvonlahdesta...

      Poista
  2. Todella mielenkiintoista! Luin silloin Hesarista tuon artikkelin ja suunnittelin tutimusmatkaa paikan päälle. Niin on vaan jäänyt menemättä. Kiitos tästä jutusta ja hienoista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuttuja tuntemuksia ja aikomuksia :). Toivottavasti juttu kuvineen innostaa taas retkeilyyn! Ja kiitos kaunis kehuista...

      Poista
  3. Voih ja nyyh, noinkohan mä olen lueskellut vanhentuneita päätöksiä ja kukaties vielä unohtanut uutisoinnit aamun lehdistäkin? Oheisen linkin
    http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/hki/museo/fi/ajankohtaista/uutisia%20ja%20tapahtumia/toivottu%20lis_painos%20kruunuvuoren%20huvilakirjasta takaa löytyy surukseni lause "Kruunuvuoren surumielinen idylli katoaa pian, sillä öljysataman paikalle kohoaa lähivuosina Kruunuvuorenrannan asuinalue kymmenelle tuhannelle asukkaalle." Menkää nyt ihmeessä nopsaan ihailemaan miljöötä kun vielä voitte, ja hakekaa Museokaupasta Sofiankadulta Torpan ja Reinhardin huiman upea kirja omaksenne, kun se on taas mahdollista!

    VastaaPoista
  4. "Salaperäinen Kruunuvuorenlampi ympäristöineen on luonnonsuojelualuetta ja säilyy virkistyskäytössä." Helsinki-info 3/2014. Hyvä että edes se!!!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)