Muksuja naurattaa kun kerta toisensa jälkeen vastailen heidän lempieläintiedusteluihin aina saman ihanan otuksen, leppäkertun. Mikä siinä pienessä ihmeessä onkin niin hellyttävää? Varmasti lapsuuden satujen maailma osaltaan vaikuttaa asiaan, leppiksellä ei kait ole koskaan ollut pahiksen roolia.
Kieliä oppiessa kertun ladylike nimi teki muhun suuren vaikutuksen. Mikäpä muukaan se olisi voinut olla? Ulkomaanmatkailun makuun päästyäni löysin teininä Englannista ihanan Ladybird-lastenvaatemerkin, ja ostin hyllyt tyhjiksi ihania leppis-logoisia mekkoja ja niihin kuuluvia pöksyjä pienelle kummitytölle. Äitinsä tosin yritti kertoa että mekot eivät ole paras mahdollinen asu konttausikäiselle. Mutta kun mä nyt vaan en ole potkuhousuihminen, niin en ole!!
Nuorena aikuisena suunnittelin ottavani leppäkerttutatskan nilkkaan. Onneksi hurja tatuointibuumi tuli ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani, ja luovuin ajatuksesta tyystin. Nykyään voinkin erottua kuvan sijaan kuvattomuudella.
Äitinä joudun vastailemaan koira- ja kissakuumeilevien lasten mukamas oveliin kysymyksiin mun lempieläimestä. Kun vastaus on leppäkerttu, eivät lapsetkaan oikein osaa jatkaa valmiiksi miettimäänsä ylipuhumiskeskustelua siitä kuinka kivaa olisi jos meidänkin perheessä olisi sellainen... Vaikka kyllähän leppäkerttu olisi aivan parhaasta päästä kerrostaloasujien lemmikkinä!
Puutarhuriopintojen myötä arvostukseni ja kunniotukseni kerttuja tai pirkkoja kohtaan on entisestään kasvanut. Eräällä puutarhamyymälävisiitillä keväällä homma sitten karkasi jo vähän käsistäkin, kun löysin Airamin valosarjan... Niitä oli aivan pakko hankkia ja vieläpä kaksin kappalein! Toisen lahjoitin heti tätini kesämökille Tonttulaan. Ajattelin että tonttujen sekaan parit hohtavat kertut solahtavat kevyesti.
Toisen setin jemmasin itselleni ja kaivoin esiin talven synkkyydessä. Päivällä kun aurinko hetken lataa kiveksi naamioitua aurinkokennoa, niin illalla saa ihailla hohtavia leppiksiä satumetsän sammalikossa.
Kieliä oppiessa kertun ladylike nimi teki muhun suuren vaikutuksen. Mikäpä muukaan se olisi voinut olla? Ulkomaanmatkailun makuun päästyäni löysin teininä Englannista ihanan Ladybird-lastenvaatemerkin, ja ostin hyllyt tyhjiksi ihania leppis-logoisia mekkoja ja niihin kuuluvia pöksyjä pienelle kummitytölle. Äitinsä tosin yritti kertoa että mekot eivät ole paras mahdollinen asu konttausikäiselle. Mutta kun mä nyt vaan en ole potkuhousuihminen, niin en ole!!
Nuorena aikuisena suunnittelin ottavani leppäkerttutatskan nilkkaan. Onneksi hurja tatuointibuumi tuli ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani, ja luovuin ajatuksesta tyystin. Nykyään voinkin erottua kuvan sijaan kuvattomuudella.
Äitinä joudun vastailemaan koira- ja kissakuumeilevien lasten mukamas oveliin kysymyksiin mun lempieläimestä. Kun vastaus on leppäkerttu, eivät lapsetkaan oikein osaa jatkaa valmiiksi miettimäänsä ylipuhumiskeskustelua siitä kuinka kivaa olisi jos meidänkin perheessä olisi sellainen... Vaikka kyllähän leppäkerttu olisi aivan parhaasta päästä kerrostaloasujien lemmikkinä!
Puutarhuriopintojen myötä arvostukseni ja kunniotukseni kerttuja tai pirkkoja kohtaan on entisestään kasvanut. Eräällä puutarhamyymälävisiitillä keväällä homma sitten karkasi jo vähän käsistäkin, kun löysin Airamin valosarjan... Niitä oli aivan pakko hankkia ja vieläpä kaksin kappalein! Toisen lahjoitin heti tätini kesämökille Tonttulaan. Ajattelin että tonttujen sekaan parit hohtavat kertut solahtavat kevyesti.
Toisen setin jemmasin itselleni ja kaivoin esiin talven synkkyydessä. Päivällä kun aurinko hetken lataa kiveksi naamioitua aurinkokennoa, niin illalla saa ihailla hohtavia leppiksiä satumetsän sammalikossa.
Joo, mulla menee lujaa, mutta menkööt! Mä niin nautin tästä.
Ja muksuja naurattaa taas äidin lemmikit.
Ihanat :)
VastaaPoistaNii-in :)
PoistaLeppäkerttu voisi olla minunkin lempieläin koiran jälkeen.
VastaaPoistaIhanat valot.
On noi aikas veikeät :). Meille tarjottiin aamulla viimeksi koiranpentua, mutta suruissani joudun aina skippaamaan tarjoukset esikoisen allergian ja meidän hektisen kerrostaloelon vuoksi :(
PoistaIhanat valot! Noista ei voi tulla kuin hyvälle mielelle :)
VastaaPoistaNo niinpä! Ennen inhosin hetkeä jolloin hämärä muuttui pimeydeksi, koska se tuntui niin lopulliselta... päivä toisensa jälkeen :). Nyt suorastaan odottaa sitä hetkeä koska valot samalla räpsähtävät päälle. Ja haluaa olla myös kotosalla alkuillasta, koska näillä paisteilla akku ei lataannu vielä kovin pitkäksi ajaksi.
Poista