Matkoille menossa

Joulun alla kärventelin matkakuumeissani, kun ei ollut varattuna tai muuten edes tiedossa reissun reissua. Siippa vaan lenteli viikoittain kyllästymiseen saakka, eikä ollut kotona ollessaan lainkaan innostunut perheen matkanjärjestäjänroolista. Mutta, mutta ja hupsheijaa vaan, nyt onkin perheenjäsenillä yhdessä ja erillään tiedossa ja varattunakin jo ainakin 5 matkaa, kuudetta mietiskelen. Ja kaikki jo seuraavan puolen vuoden aikana!

Niin lähellä sydäntä taitaa tällä pyykkimuijalla olla tuo pyykkivuorten valloitus, että kun matkat on varattu, alan minä jo suunnitella reissujen jälkipyykkäyksiä. Hieman edetään siis kiitoradalla liitäen näissä reissuplääneissä, mutta ei juurikaan pää pilvissä, vaan aikas tukevasti jalat maan pinnalla ja nyrkit pulverissa.

Eilen varmistui reissuista viides ja se myöhäisin. Kolme minuuttia sen jälkeen aloin suunnitella mahdollista kuudetta. Tänään ompelin uudet reissupyykkipussit. Näin meillä. Siippa varaa matkat, laatii suunnitelmat ja tsekkaa passien voimassaolon. Mä pakkaan, puran ja siinä välissä nautin.

Kaapista löytyi pätkä käyttämätöntä suihkuverhon yläreunaa. Kylppäriremontin yhteydessä kun kävi sellainen vinkkelisvonkkelis ajatussolmu, että siippa mitoitti suihkuverhotangon korkeuden oman korkeutensa, ei valmiiden suihkuverhojen pituuden mukaan. Tästä sitten seurasi se että ostin kaksi samanlaista verhoa, ja ompelin toisesta lisäpalan toisen alareunaan, huoh.

Loppuverhoa ei tietenkään voinut heittää pois, vaan se piti varastoida kangaskaappiin kaapin kauhukasaan, liukkaiden kankaiden vinoon pinoon. Siellä se kökötti kolmisen vuotta eli pidempään kuin tuunattu verho sai tangossa roikkua. Mutta olipa hyvä että tuli taas jemmattua tavaraa nurkkiin, sillä kerrankin se oli sellaista mitä joskus tarvitsi!

Tarve koitti siis nyt. Leikkasin verhopätkän kahtia ja ompelin sivu- ja pohjasauman. Näitä pusseja ei valmistuttuaan siliteltykään littaniksi, vaan taitokset saavat olla ja pysyä, näyttävätpähän olevan vähän jo valmiiksi kuin lentoon lähdössä. Purjerenkaisiin surautin ja pujotin pätkät limeä kanttinauhaa, jota aikoinaan hankin kokonaisen rullallisen lippusiimaompelukseen. Silloin ajattelin värin olevan karsea, mutta halpa hinta yhdessä massatarpeen kanssa ratkaisivat ostopäätöksen.

Tänään ihmettelin miksi olenkaan pitänyt väriä rumana. Näihin pusseihin se oli suorastaan aivan napakymppi pirtsakkuudessaan, ja lieventäähän vihreä myös merimiessäkkifiilistä. Nauhaa pujotellessa osui silmät sitten pöydän toiseen päähän, ja tajusinkin miksi valkoisen ja limen yhdistelmä tuntui niin hyvältä!

Näin mun aivoitukseni siis toimivat! Tämä tiedoksi heille jotka eivät ole sitä jo ajat sitten itsekin keksineet :D. Ja onhan niitäkin, jotka kehittelevät ajatuksia mun päähän ihan omassa päässään, ja osaavat sen perusteella kertoa jopa millainen olen työelämässä. Viis siitä että päivääkään ei olla työskennelty eläissämme samalla työmaalla...

Meitä on moniin juniin. Mä en ole tulevilla reissuillani nousemassa ehkä yhteenkään junaan, vaan sen sijaan autoon, lentokoneeseen ja laivaan. Tai mistäs sen vielä tietää mitä kohteissa tapahtuu... Kiireinen herra Matkanjohtaja ei ole vielä valottanut tätä puolta. Öö, no metrojuniin todennäköisesti ainakin sukeltelen...

Mitä muuten luulette, voiko (nais)ihminen elää kokonaisen (ompelu)päivän appelsiini-mantelitortuilla?? Tein empiirisen kokeen ja tiedän nyt että voi. Tämä tieto riittää minulle, ainuttakaan syytä kokeen uusimiseen en keksi!

Taisi tulla torttukausi vihdoinkin finaaliin mullakin! Nyt pitäisi malttaa pyykkipussukat viikkailla vielä joiksikin viikoiksi ja kuukausiksikin kaappiin. Toiseen kaappin kuin kangaskaappi, joka taas tyhjeni ihanasti! Seuraavaan reissuun eli hiihtolomalle nämä pussit eivät vielä lähde mukaan, sinne otetaan koko iso pyykkikori viiden hengen hiihtokamoja varten!

Ihanaa kun voi lomalla ollessaan valmistella tulevia lomamatkoja <3