19.1.14

Tik-tik-tikkaan

Eilen iltasella käärin auki pitkin pituuttaan ruokapöydälle rullan, johon olin harsinut yhteen tilkkukankaan ja paksuimman mahdollisen vanupalan. Kaivoin langan ja neulan esille. Hetken kuluttua kaivoin vielä sormustimenkin mukaan menoon. Olin etukäteen suhtautunut aavistuksen nihkeästi ajatukseen loputtomasta tikkausurakasta, mutta kun vauhtiin pääsin niin taas hommasta innostuin. Onneksi!


Vetelin reiluilla pistoilla tummansinistä tikkiä vaaleansinisiin raitoihin. Tikkauslankani on siis Elsa-tädin vanhaa ompelulankaa, jota vedän neulaan kaksinkerroin ja saan näin vahvemman jäljen tikkaukseen. Aloitin tikkailemalla keskusneliöiden ympärystän josta sitten soljahdin neliöiden sekaan. Flanellipaitaiset ruudut muodostavat sik-sak-kuvion peiton keskustaan. Tämän sik-sakin nostin sitten vielä tikkauksella selvemmin esiin.


Keskustasta siirryin kehiä ulommas kohden reunoja. Alkuun tikkasin yksiväriseen kaitaleeseen vain yhden reunan ja arvoin miltä näyttää. Muutaman kierroksen näin tehtyäni päädyin kuitenkin tikkaamaan myös toisen reunustan, niin että jokaisessa vaaleansinisessä kaitaleessa kulkee nyt kaksi tummansinistä tikkausta.

Paksu vanu ja käsintikkaus ovat armollinen yhdistelmä tällaiselle aaltoilevalle ompelukselle. Kerrankin en edes harkinnut koneella tikkailevani! Kierros toisensa jälkeen odotin törmääväni "liikakankaan" aikaansaamiin ongelmiin ja mahdollisiin pakkovekkeihinkin mikäli pieni rypytys tikatessa ei kangasta riittävästi silottaisi. Vaan eipä tullut toistaiseksi ongelman ongelmaa vastaan, jipijajee! Jos loppukin sujuu yhtä helposti, niin mä muuttanen täysin käsitykseni homman hankaluudesta...

Illan ohjelmaan piti mahduttaa pizzojen paistelua ennen pakollista Putousta, joten käärin puoliksi tikatun työn rullalle ja nostin sivuun. Nyt on sitten pitkin päivää sormia kutkuttanut päästä jatkamaan hommaa, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi! Aamun vietin tärpätin tuoksussa rapsuttelulasta kädessä kellarissa tuunaamassa vanhaa leipomon kaapistoa uudeksi keittiön lipastoksi, äsken käytiin neidin kanssa koristelemassa kattosauna discoluolaksi ja illalla saan jälleen toimia pienten ihmisten discoemäntänä... tai järjestyksenvalvojana ;). 

Huominen pitäisi pyhittää kouluhommille (blaah, nyt ei millään malttais) ja jos satun siinä hommassa lorvailemaan, niin menee vielä tiistaikin tikkailematta Vallesmannia valmiiksi! Ai ai, taas sitä ruoskii itseään tehoille huomista ajatellen. Tämä päivä onkin itse asiassa ihan hyvä huilailla, sillä sormustin lensi aika pian takaisin ompelukoriin, ja sormenpäässä sen nyt kyllä kieltämättä huomaa...



7 kommenttia:

  1. Käsintikkaus kruunaa kyllä ihan minkä tahansa tilkkutyön! Olen niitä aina ihastellut, ja joskus (harvoin) kun olen tilkkupeittoja ommellut, yrittänyt ehtiä niitä edes muutaman rivin tehtailla. Nostaa kyllä peiton tasoa heti kymmenen pykälää ylemmäksi (ainakin mun arvoasteikolla :))

    Mulla oli muuten kauan sitten ystävä, jolla oli aina joku tilkkutyö (tai sen käsintikkaus) meneillään. Kun kylään meni, oli itsestäänselvää, että kahvivieras istutettiin ruokapöydän ääreen, ja kahvinjuonnin ja höpöttelyn lomaan sain neulan käteeni ja ohjeet mihin suuntaat tikata. Niin ne hänen peitot etenivät, ja täytyy sanoa, että kaiholla sitä aikaa muistelen. Terapiaa parhaasta päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, niin helppoa olla samaa mieltä! Pitäisköhän itsekin jatkossa antaa kuppi ja neula tulijalle käteen?? No, sulle nyt ilman muuta ainakin :)

      Poista
  2. mä en osaa yhtään ommella. just ja just napin saan ommeltua. Sen takia ihailen näitä töitäsi ja aina vaan ihmettelen, että miten joku on noin kätevä emäntä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos taas :) Eiks me kaikki aloiteta siitä osaamattomuustilasta, ja sitten taidot harjaannu mielenkiintojen mukaan? Mä en osaa piirtää enkä maalata :(. Ihailen teitä osaavia, mutta se riittää ilmeisesti koska en sitten koskaan ole hakeutunut mihinkään harjaantumaan noissa lajeissa.

      Poista
  3. Hiano siitä tulee! :)

    VastaaPoista
  4. Auts, vasemman käden etusormi aivan hellänä neulan painamisesta ja oikean käden etusormi laastarissa neulan tökkimisestä. Mutta peitto näyttää tosi hyvältä :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)