Tikkasin neliöt paksuimpaan (150-milligrammaiseen) Eurokankaasta löytyvään vanuun ja taustakankaaseen koneella. Helteistä puuhaa, täytyy sanoa! Tuntui että tällainen about 1*1,2-metrinen peitto oli ihan maksimikoko mun Singerille.
En todellakaan tajua miten olen aikoinaan heinäkuun helteissä viikon varoitusajalla ommellut siskolle häälahjaksi ison parisängynpeiton melko tiiviillä konetikkauksella! Ja etäisyyttä koneeseen oli tuolloin pakostakin puolisen metriä, koska omat kaksoseni syntyivät alle kaksi kuukautta sen ompelusession jälkeen. Vaikka välillä luulin että syntyvät kesken ompelun..! Vanu on varmastikin ollut paljon ohuempaa. Tai mä olen ollut paljon vahvempi. Tai sitten on vaan apinanraivolla pistelty menemään. Kone kun oli sama jo silloin.
Kokeilin tässä työssä ekaa kertaa mulle uutta sarjatyöversiota ompelemalla kaikki pötköt yhtäsoittoa välikaitaleisiin, ja pätkimällä sitten puolivalmista päällistä poikittaissuunnan pitkien kaitaleiden ompelua ennen. Tehokasta, muttei kyllä tarkinta mahdollista...
Taustakankaaksi valikoitui kaapista kaunis ruotsalainen puuvillakangas kieloilla, lemmikeillä ja esikoilla kuvioituna. Herkkää ja kesäistä vastapainoksi etupuolen väri-ilottelulle, joka toivottavasti pieniä rinsessoja miellyttää. Kuviot on aseteltu ajatuksella että joka reunalla riittää heille ihmeteltävää, ja malttavat antaa äiteelleen hetken hengähdystauon lattialla köllötellessään, ja itseään väreillä sekä kuvilla viihdytellessään...
Reunakäännöksen maltoin tähänkin työhön sentään tikata käsin. Monestakin syystä, mm:
- koska se on niin rentouttavaa ja palkitsevaa
- koska onnistuminen (rypyttömyys / vekittömyys) paininjalatta on näin taattu
- last but not least, koska Helleville tätä jo menin lupailemaan.
Näyttää hyvältä! Oli siis taas väsäämisen arvoista.
Omat kaksoseni ovat kumpikin ilmoittaneet haluavansa tämän omaksi peitokseen. Ei kuulemma ole lainkaan pieni, eivätkä kuviot lapsellisia yhdeksänvuotiaille... Toivottavasti peitto on yhtä mieleinen niille muutamaviikkoisille rinsessoille, joille tämä vastoin omien muksujen pyyntöä tulee nyt kyllä päätymään!
Riemunkirjavaa viikonloppua teillekin, ystävät!
Kiva peitto, tykkään kun olet ajatellut, että he katselevat kuvioita. Hyvä välikaitale myös. Ja olipa kiva kun olisi kelvannut kotiinkin! Laadun merkki!
VastaaPoistaKiitos, kiitos, kiitos ja kiitos!
PoistaLapsille täytyy ollakin kirjavaa, virikkeitä ja paljon katseltavaa! Tuo, että olet ajatellut näitä vaaveja tehdessäsi tätä peittoa varmaan välittyy niille pikkuihmisille lämpiminä tunteina, kun tuossa köllivät. Aurinkoista vikonloppua! ps. pitäisikö sinun nyt tehdä omille lapsille samanlaiset peitot?
VastaaPoistaToivotaan että välittyy :) Toivotaan myös paljon aurinkoa viikonloppuun!
PoistaÖh... En tee! Iloitsen siitä että omat muksut ovat jo "isoja" ja muiden vauvoja pääsee tuoksuttelemaan. Omille muksuille siis isojen ihmisten peittoja ;)
Hupsheijaa, kuinka oli ajatus katkeillut ja silmäkin vipattanut, kun kirjasin aluksi koon noin 1,5-metriseksi. Piti käydä tekstiä oikomassa heti kun itsekin tajusin ettei peitto ole neliö...
VastaaPoistasöpöt. kelpaa köllötellä.)
VastaaPoistaKiitos, hope so :)
PoistaEnpä ihmettele, että omatkin lapsesi olisivat tuon kelpuuttaneet. Iloisen kirjavat kankaat, mutta eivät millään lailla hyökkää silmille. Minäkin tykkään reunan käsin ompelusta juuri sen rentouttavuuden takia. Ja tuntuu, että saa ihan oikeasti ommella ne viimeiset tikit ja sitten peitto on valmis! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaNiin, mietin tota "oikeasti" ompelua tikatessani, kun ihmettelin sitä hyvää fiilistä jonka käsintikkaus aikaansaa aina. Aivan kuin olisi tehnyt asian pari astetta paremmin :) Joka tapauksessa se on hyvä tapa päättää urakka, jää levollisen tyytyväinen olo tekijälle.
PoistaKaunis peitto vauvoille!! Itsekkin noita tehneenä voin sanoo et en ole koskaan käsin mitään tikannut :), mutta vekkejä löytyy!!
VastaaPoistaKiitos! Ehkä sunkin kannattaa kokeilla joskus käsintikkailua, ainakin jos haluaa vekitöntä jälkeä ;) Hauskan hyvä olo siitä tulee kun neulalla pistelee työtä valmiiksi!
Poista