Siksakkia

Sitä on tullut huristeltua. Viime viikon päätökseksi ja tämän viikon alkajaisiksi. Traktorilla ja pitkällä peräkärryllä. Osana puutarhurin ammattitutkintoa.

Viime vuoden tammikuun järkyttävissä paukkupakkasissa otin ensituntumaa traktoriin. Ajelimme koulun harjoituspellolla muutaman päivän ja harjoittelimme hienosäätöä pitkän maatalousperäkärryn kanssa. Hienosäädöksi sitä tosin ei voi kutsua silloin kun ei ole aiempaa kokemusta edes auton peräkärrystä... No, harjoittelimme siis kärryn kiinnittämistä, sen kanssa peruttamista ja kärryn irroittamista.

Tutkintotilaisuus oli tästä kahden kuukauden kuluttua. Sillä välin olin pari kertaa nähnyt traktorin lumenluontipuuhissa jossain kaukana, ja unohtanut ilmeisesti aivan liikaa uudesta taidostani. 

Näyttö kaukana kotoa oli aamukahdeksalta kolmen ihmisen raadille. Yksi heistä saapui paikalle myöhässä. Yöllä oli pakastanut vielä rajusti, ja vetokoukun laskinlaite oli jäätynyt jumiin. Näytön aikana alkoi sataa räntää ja tajusin ettei ollut kirkkaalla paisteella harjoitellessa tullut katsottua miten pyyhkijät ja puhaltimet saisi päälle. Hytti kun alkoi huurtua ulkoisen kosteuden ja myös mun tuskanhikoilun seurauksena. Juuri ja juuri erotin äheltäessäni opettajien surkeat ilmeet. Reputin testin.

Vuoden asia oli levällään. Kesällä ajelin koulun tiluksilla suht' sujuvasti risukuormia omenatarhoilta polttopaikoille ja kukkalasteja kasvihuoneilta istutuspaikalle. Peuttelin kasvihuoneiden välisillä kapeilla käytävillä, omenatarhan puurivien välissä ja yleisellä tiellä. Oli kivaa! 

Viime perjantaina piti opiskelemani omenapuita, mutta ystävällinen ope nappasi pari oppilasta mukaansa pellolle, ja pääsimme palauttelemaan peruuttelun saloja ja jäähdyttimien sijainteja muistiimme. Pari tuntia ajoa tuolloin liejuisella pellolla pani kyllä jalat tutisemaan taas oudokseltaan, kun hytistä lopuksi laskeutui maankamaralle.

Tänä aamuna oli tutkintotilaisuus. Ajattelin rauhoittaa aamun ja körötellä tunnin matkan bussilla koululle. Illalla olin tarkistanut aikataulukirjasta bussin lähtöajan. Vanhentuneesta aikataulukirjasta! Kampissa tuohon aikaan enää kulkematonta bussia kaipaillessa ehti omistaa ajatuksen myös sillekin että kirjan uusiminen ei olisi ollut suuri vaiva... Eikun pikakävelyä takaisin kotiin, auton avaimet käteen ja auto alle. Motarilla oli mahdollisuus myös miettiä bensan riittävyyttä perille saakka, kun ajoin uusissa liikennejärjestelyissä bensiksen liittymän ohi! Riitti kuitenkin ja ehdin perille. En ehkä niin levänneenä ja rauhoittuneena kuin olin kuvitellut, mutta kuitenkin.

Kolmen raati seurasi ajolähtötarkastukseni ja pääsin köröttelemään tallista pellolle. Siellä sitten kiinnitin pitkän peräkärryn traktoriin ja ajoin läpi kartioista tehdyn tiukan siksak-ajoradan. Kaikki hyvin so far! Sitten piti peruuttaa sama siksak. Tuskanhiki pukkasi taas pipon alle ja aikaa kului, mutta tein sen!!! Peruutin kärryn kuvitteelliseen talliin ja irrotin sen traktorista. Sitten kaasuttelin oikealle tallille ja vietin kiduttavan tunnin odotellen seuraavan ajajan ajon päättymistä ja opettajien arvosanakeskustelujen ja -päätösten tulosta. Kieltämättä hermostus oli melkoinen, kun takana oli yksi repuutus eikä nytkään ollut ihan kymppisuoritusolo!

Voi sitä huojennuksen ja onnen määrää, jonka arvosana H2 eli hyvä aikaansai tässä emännässä! Arvosanalla ei sinänsä ollut väliä, pääasia oli läpäisy. Mutta kun sen vielä teki hyvällä arvosanalla, niin jösses! Arvosanasta huolimatta en tosin vieläkään väitä siksak-peruuttelun olevan mulle ihan helppo rasti. Tuskin koskaan tulee olemaan, ja toisaalta saattaa myös olla ettei sitä koskaan enää tarvitse osatakaan. Mutta nyt se on tehty, ou jee!!! Tänään on synttärit, joulu ja valmistujaiset kaikki samaan syssyyn. 

Karonkka vaan pystyyn!