11.4.14

Marjapuuronpunaista

Marjapuuro nimittäin. Mua on pitkään huvittanut tuo värimääritelmä, koska mulle se merkitsee ainakin kolmea täysin erilaista punan sävyä. Äidin suuresta puolukkamäärästä ruisjauhoihin keittämä puuro on todella syvää punaa, lähentelee jo lilaa. Anopin kuohkeaksi, jopa moussemaiseksi vatkaama puuro taas on lähes jokaisen pikkutytön lempiväriä, heleää pinkkiä. Ja sitten on se kolmas, väristyksiä aikaansaava Saarioisten äitien tekemä lusikalla lohkottava eines, jonka värikin jo tuo happaman veden maun suuhun.

Alkoi sitten tehdä mieli marjapuuroa. Jääkaapissa oli iso pönikkä mummin matkaan mukaan panemaa puolukkasurvosta. Lapsuudessa marjapuuroa söi viikottain ja sitä itsekin keitteli, nyt reseptin joutui googlaamaan. Hassua miten onkin antanut hyvän herkun ohjeen unohtua ja maun muuttua eksootiseksi samaan aikaan kun pizzat ja sushit ovat muuttuneet puuduttaviksi pikaruoiksi.



Tässä teillekin ohje 4-5 annokseen innostamaan herkun keittoon:

1 l vettä
3 dl puolukoita
1,5 dl mannasuurimoita
1-2 dl sokeria

Keitin puolukoita vedessä noin 5-10 min. Vispilöin joukkoon mannasuurimot ja lisäsin sokerin. Keitin puuroa vielä välillä sekoitellen noin 5 minuuttia. Annoin puuron jäähtyä kylmäksi vesihauteessa ja vatkasin sen kuohkeaksi. Herkuttelimme.

Kun kattila oli syöty tyhjäksi, tuli isoäidiltä taas puurolähetys. Kyllä meitä nyt hellitään punaisella herkulla! Luulen että tämä mun puuron sävy on tällä määritelmällä ainakin neljäs, jotain äidin ja anopin keitosten välistä.  


Maistuvaisia kaikki!


10 kommenttia:

  1. Tunja11/4/14

    Nams! Munkin lapsuus on kyllästetty juuri sellaisella ruispuolukkapuurolla, johon sai kyllä itse lisätä sokerin päälle, jos halusi (ja kyllä halusin!!). Tehdäänköhän se muuten samoin, mutta vain ruisjauhoilla? Minäkin teen aina ohjeen mukaan ja mannasuurimoihin. Pitäisi repäistä ja kokeilla tuota terveellisempää (ja ruokaisampaa, ehkä) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmastikin vielä ruokaisampaa! Oonkin ihmetellyt että miksi nykyään haluan aina ruisleipää marjapuuron kanssa, mutta just nyt tajusin sillä täydentäväni rukiin maun herkkuhetkeen. Hassua! Otetaan tavoitteeksi keittää seuraava ruisjauhoista :). Meillä pantiin puuron päälle sokeria vain salaa...

      Poista
  2. Kauniin väritstä ja ihan varmasti herkullista!

    VastaaPoista
  3. Lapsena tuli syötyä...ihana väri suomalaisessa ruoassa!

    VastaaPoista
  4. Minulla on tähän lapsuudesta tuttuun herkkuun vähän vaikea suhde, enkä ole syönyt sitä 20 vuoteen. Vispipuuro (kuten meillä sitä kutsuttiin) oli viimeinen ruoka, jota äitini teki mieli hänen olleessaan vakavasti sairas. Liitän puuron vieläkin tuohon surun aikaan. Ehkä olisi aika tarttua kattilaan ja kauhaan, ja tarjota tuota omille lapsille. Jospa vaikka pääsisin ruokatraumastani yli:)

    Oikein mukavaa viikonloppua ja kevättunnelmia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuo on kyllä melkoinen takauma ja ymmärtää miksi puuro, tai jo pelkkä ajatus siitä juuttuu kurkkuun. Surullista. Ehkäpä ajatuksesi kauhaan taittumisesta auttaisi, vaikka ekaa kattilallista varmasti keittelisi ja söisi kyyneleet silmissä :(.

      Ihanaa kevään edistymistä kasvariisi ja kotinurkkiin!

      Poista
  5. Herkkua, jota teen välillä myös punaherukoista, ja saan aikaan taas hiukan erilaisen punaisen sävyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, koettu ja hyväksi havaittu sekin maku ja sävy :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)