Kivinokassa

To do -lista senkun lyhenee, kun tänään otimme haltuun ison pläntin Kivinokan virkistysaluetta itäisessä Helsingissä Herttoniemen ja Kulosaaren välimaastossa. Suuntasimme kaksosten kanssa aamupäivällä auton nokan kohden itää. Treffasimme Kivinokka-konkarin ja paikallisoppaamme Petran poikasineen parkkipaikalla Herttoniemen siirtolapuutarhan kupeessa.

Nyytit ja nyssäkät herkkuja ja rantaviihdykkeitä pursuten taivalsimme läpi läkähdyttävän ihanan viljelyspalsta-alueen kohden suurta yleistä uimarantaa. Perustimme leirin picnic-liinalle, muksut kirmasivat pallojen perään ja kiipeilytelineille, naiset kattoivat herkut rannalle. Vuohenjuustokolmioleivät, riisipiirakat, vadelmat, mansikat ja mustikat huuhdottiin auringonpaisteessa alas maitokaffein ja herkullisin inkivääri- / seljankukka- / sitruuna- ja kolaluomulimuin, jotka löytyivät matkan varrelta Krunikan Anton & Anton'ista.

Viimeisiä herkkupaloja nieleskellessämme ennusteissa lupailtu kesäsade alkoi ripsautella niskaan, joten kassien pohjilta kaivettiin sadekampsut esiin ja oli pallopelien aika. Rannalla ja kentällä oli tilaa, ei tarvinnut muita pelaajia tuuppia pois tieltä, kun hullut suomalaiset pitelivät picniciä ja pelailivat innolla sateisella ja meitä lukuunottamatta autiolla rannalla. Ulapan puolella huhki tyyppi kuivapuvussa uimarantaa metallinpaljastimella putsaillen, ja saattoi ehkä ihmetellä puuhiamme. Tyypin saatua työnsä valmiiksi, pakattuaan kampsunsa ja auringon palattua maisemiin pulahti pinkkibiksuinen prinsessani meren aaltoihin sukeltelemaan. Rohkelikkoni.

Pelien välissä saimme ylipuhuttua muksut mukaamme kohden niemenkärkeä, josta löytyi värikäs kesäkiska vastapaistettuine Maijan munkkeineen, nam nam. Kiskan ja laiturin välissä laidunsi lasten riemuksi lauhkeasti muutamat vuohet ja lampaat.

Mä puolestani en meinannut saada silmiä irti pittoreskeistä, osin rähjäisistä ja osin kovinkin houkuttelevista kesämajoista. Sydän läpättäen hiippailimme muutaman pihapiirissä. Silmää ja mieltä ilahduttivat myös sieltä täältä löytyvät taidepläjäykset. Tämä valmiiksi kovin kansoitettu puutuoli tarjoaa ihanan istuskelupaikan, josta tuijotella ulapalle ja ihailla sillalla suihkivia oransseja matoja. Kauempaa rannalta tuoli näytti vain kelottuneelta puunrungon pätkältä, joten yllätys toisella puolen oli sitäkin hauskempi.

Kivinokassa on nimensä mukaisesti todella kivistä. Kiviä on pengerretty mökkien pihoille tasaamaan maastoa ja rajaamaan reviirejä. Muutama musa oli valjastettu taiteeseenkin: rinteen reunukselta löytyivät mm. Jeesus, J. Karjalainen ja Mona Lisa kiviin ikuistettuna, ja ruohikon seassa vilahteli kivisiä lintuja siellä täällä.

Menneen ajan glamouria ja kulttuurihistoriaa voi alueella kokea Kulosaaren kartanolla tai lueskelemalla ison siirtolohkareen kyljestä muistolaattaa, jossa kerrotaan 1950-luvulla perustetun Dallape-orkesterin saaneen alkunsa paikalla tuolloin sijainneella tanssilavalla.

Kivinokassa kävijöille tarjotaan mahdollisuutta kuvata lempinäkymänsä ja lähettää se osaksi netti-installaatiota. Taiteilijan oma lempinäkymä, kaupungin horisontti vs. virkistysalue paljastuu tällä tuolilla istuskellen ja kehyksen läpi katsellen.

Mä puolestani tulkitsin kehyksen omaksi tabula rasa'ksi, saaduksi merkiksi siitä että nyt voisi alkaa taiteilla elämäänsä uutta lukua. Tehdä vihdoin jotain mistä on jo kauan haaveillut.