Raparperikeikaus

Mummi toi pussillisen valmiiksi pilkottuja raparpereja, ja esikoinen pääsi jatkamaan lukujaan Norssiin sisäänpääsyrajan noustua historiallisen korkeaksi. Koululaisesta tuli vajaassa kahdessa viikossa opiskelija, ja tämä mami puhkui ylpeydestä niin komean pojan kantaessa hienon päättärin kotiin kuin sateiseen aamuun verkalleen herätessämme ja koulun junnaaville kotisivuille päästessämme ja tajutessamme että lapsen keskiarvo riittää paremmin kuin hyvin kiristyneessäkin tilanteessa. No, rehellisyyden nimissä myönnettäköön että oltiin kyllä jo valmiiksi varmoja sen riittämisestä ;)

Asiaa oli silti syytä juhlia ja raparperia löytyi. Lisäksi törmäsin aamulla Marttojen keikauskakkureseptiin, joten eikun essu eteen ja vatkain hyrisemään!

Kuumensin uunin 175-asteiseksi,

sulatin 75 gr voita kakkuvuoassa ja levitin sitä vuoan seinämillekin,

ripottelin vuokaan 3 dl fariinisokeria ja päälle litran raparperipaloja,

Martat neuvoivat lisäämään vielä 1 dl sokeria, mutta sen skippasin.

Vatkasin vaahdoksi 150 gr voita ja 1 dl sokeria (ohjeessa 1,5),

lisäsin 3 munaa yksitellen vatkaten ja

1 rkl vaniljasokeria + 1,5 tl leivinjauhetta + 2,5 dl vehnäjauhoja.

Kaadoin taikinan raparperien päälle ja

paistoin ohjeen mukaan 45 minsaa.

Totesin raa'aksi, nostin lämmön 200 asteeseen ja kypsytin vartin,

jäähdytin ja kumosin vadille.

Tarjosin vaniljakastikkeen kanssa,

nautittiin ja päätettiin ottaa uusiksi Jussina.
 

 

Kakku oli suussa sulavan makea ja kesäisen raikas. Kesän eka rapskuherkku, nam nam. Ihmetytti reseptissä sokerin suuri määrä, eikä vuoassa paiston aikana kupliva rasvakaan mitenkään lieventänyt ihmetystä. Kevyt herkku tämä ei totisesti siis ole edes näin kevennettynä, mutta herkku tämä herkku on joka tapauksessa!

Tässä vielä sanojen vakuudeksi kuva keikauksen jälkeen. Karamellisoitunutta sokeria sai oikein isolla lusikalla kaapia vuoasta irti. Ja lätkiä tietenkin kakun päälle, jottei herkku vahingossakaan mene ohi suun...