tiistai 28. lokakuuta 2014

Liiskattu mato

Sain varhain pyhäaamuna meiliini aikataulutetun Hyvin Virallisen "Kehoituksen" poistaa Päivityksistä juttuja, jotka oli koettu kolmen henkilön yksityiselämän suojaa loukkaaviksi. 

Vastasin viestin lähettäjälle kertomalla ettei blogissani esiinny hänen eikä perheenjäsentensä nimiä, eikä yhdessä ainoassa kuvassa olevat kasvotkaan näy täysin, ja että myös muut kuvassa esiintyvät henkilöt ovat nyttemmin muuttuneet erinäköisiksi. Koska kyseinen kuva on loukkaantuneen luvalla jo lehdessä paljon aiemmin julkaistu, ja mainitsen jutussa kuvan olevan lehtikuva, en myöskään koe sillä loukanneeni heidän yksityisyyden suojaa. Kyseisessä Päivityksessä ei myöskään ole samaisen yksityisyyden suojan vuoksi lehden nimeä ja numeroa, vaikka yleensä en syyyllistykään julkaistun lähteen pimittämiseen.

Kerroin myös että blogimaailmassa on täysin normaalia kirjoitella mielipiteistään. Näin olin tehnyt mainitsematta kenenkään asianosaisen nimeä. Kerroin kirjoittavani blogia omasta elämästäni, en loukkaantuneesta muuten kuin miltä osin se surukseni liittyy omaani. 

Toimintani on siis ollut normaalin blogietiikan mukaista ja kerroin etten näe tarvetta poistaa juttuja. Häntä kehotin hyväksymään asian, aivan kuten me olemme joutuneet hyväksymään hänen ja perheenjäsenensä loukkaukset yksityselämässämme.

Sittemmin kuuntelin kolme raivoisaa puhelua muulta taholta. Kuulin liudan syytöksiä, moitteita ja uhkailuakin. Tai ainakin sellaisiksi ne koin. Loppumetreillä sain tietää kuinka kirjoituksilleni "naureskellaan laajemmissakin piireissä" asian kertojan suostumatta tarkentamaan piiriä tai sen laajuutta omaa päätään suuremmaksi.

Joudun kuuntelemaan toistuvia tivauksia siitä miksi satutan muita avoimuudellani. Avoimuus nyt vaan on yksi tuon asian kysyjää kovasti häiritsevistä luonteenpiirteistäni, hyvin raskauttava sellainen. Tässä casessa avoimuus on yksipuolista, satuttelu ei.

Onneksi olin parin puhelun välissä kyynelehtinyt tunnin perheneuvolassa, ja kuullut kahden lastenkasvatuksen ja psykologian ammattilaisen kehuvan ja kiittävän tapaani viestiä asioita lapsilleni sekä ylipäänsä hoitaa oloja kodissa, jonne perheestämme itsensä ulkoistaneen henkilön ei enää pitäisi päästä komentelulonkeroitaan ulottamaan. Valitettavasti vaan syyllistävä kyökkipsykologiansa yhä vyöryy sinne, kotipihalle, jopa lasten rientoihin suoraan luurista niskaani.

Esikoista odottaessa totesin oloni olevan kuin liiskatulla madolla. Silloin se oli positiivisen onnellista. Nytkin olo on kuin liiskatulla madolla. Ilman sitä positiivista onnellisuutta. 

Olen väsynyt ja turta. En jaksa enkä tahdo taistella päälle tulvivaa raivoa vastaan. En myöskään edelleenkään tahdo tavata loukkaantunutta, en edes rosiksessa. Tarvitsen energiani turhaa tappelua paljon tärkeämpiin asioihin. Alistun siksi kynnysmatoksi, jona olenkin jo vuoden päivät ollut. Sensuroin kehoituksesta tekstejäni. 
 
Eläköön sananvapaus.


18 kommenttia:

  1. Anonyymi28/10/14

    No voi nyt helvetti.

    Ehkä sinun pitäisi siirtyä kommunikaation osalta pelkkiin tekstiviesteihin ja sähköposteihin jolloin toinen osapuoli ehkä miettisi kaksi kertaa mitä oikeasti haluaa sanoa ja mitä ei. Todella harvassa ne asiat jotka oikeasti olisi pakko puhelimessa hoitaa. Ja jos sieltä tulee asiattomuuksia niin ainakin olisi ne paperilla.

    Olette eronneet ja sinä olet tonttisi hoitanut hyvin joten sinun ei ole mikään pakko enää lusikoida tuota paskaa.

    Olen pahoillani että päädyit sensuroimaan blogiasi, mutta jos tämä nyt oli se pienemmän riesan tie niin ehkä se oli sen arvoista. Valitettavasti vaan henkilöt jotka tälläisiä vaativat eivät jätä niitä kontrollipyrkimyksiään yhteen kertaan vaan erilaisia uhkailu-pyyntö-herratietäämikä-vaatimuksia on melko varmasti tiedossa myöhemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi28/10/14

      Epäilen myös että et sillä aineistolla minkä täältä muistan lukeneeni olisi edes rosikseen asti päässeet. Jos se nettikirjoittelu mitä J Tukiaisesta käydään ei pääasiassa riitä syytekynnyksen ylittämiseen niin ei kyllä riittäisi tämäkään.

      Poista
    2. Niinpä niin, mietin sanoja sensuroidessani että paljon pahemmalta näyttävät x:t tekstissä. Ainakin minun silmissäni ne kun näyttävät siltä kuin jotain todella rumaa olisi siivottu sieltä pois. Mutta elämässä saa mitä tilaa. Puolin jos toisin.

      Olen moneen otteeseen kertonut perustelluilla syillä miksen halua vielä keskustella kuin äärihätätapauksissa, ja etten tiedä sellaista asiaa eroon liittyen jota ei voisi viesteillä hoitaa. Mutta kun asioiden selvittelyyn pitää saada kuulemma sävytkin mukaan. Niitä sävyjä on ollut viime aikoina kaksi; vihan ja halveksunnan sävyt, eivätkä ne kyllä vie keskusteluja maltillisiin lopputuloksiin :(

      Uskon tämän olleen se tyhmältä tuntuva, mutta pienemmän riesan tie. Paremmassa hapessa en olisi tälle tielle lähtenyt, mutta nyt todella toivon tämän olleen sen arvoista tai asian pyytäjää tyydyttävää.

      Poista
  2. Kaikesta ne ihmiset nokkiinsa ottavat. Ovatpa herkkänahkaisia. Minähän luin blogisi tuossa taannoin pikakelauksella. Ensinnäkin olet erinomainen kirjoittaja. Vakavammatkin aiheet käsittelet sopivan kevyesti. Toisekseen uskon, että moni saa blogistasi vertaistukea. Toimit vaikeassa tilanteessa niin loogisesti, vahvasti.

    Olen minäkin blogijutuillesi nauranut. Sinulla on taito naurattaa. Mutta en ole kyllä kuullut kenenkään naureskelevan sille ainakaan täällä Amerikassa.

    Itse olen hyvin tarkka mitä muista ihmisistä kirjoitan. Mielestäni et ole blogissasi syyllistynyt laittomuuksiin. Et ole rikkonut edes hyvän maun rajoja. Kunnioitettavaa, sillä joistakin kokemuksistasi saisi aikaiseksi tulikivenkatkuisia tarinoita. Ei ole sinun vikasi jos joku lukee kuin piru raamattua.

    VastaaPoista
  3. Reetta28/10/14

    Päivi olet kirjoittanut niin hyvin kaikki asiat, mitkä loukkaa sinua, olen sitä mieltä, jos ei joku pidä, niin jääköön sinne heidän omatunnon sfääreihin. Niinkuin tiedät en pidä henkilöistä jotka rikkovat toisten perheitä, on siinä sitten osallisena oma partneri tai jonkun muun partneri. Minun mielestä jatkat samalla tavalla niinkuin tähän asti. Miksi pitää puuttua asioihin jos jo ovat saaneet sen mitä haluaa. Pää pystyyn, odotaan kirjoituksia ja tarinoita jatkossakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, minäkään en sellaisista henkilöistä juuri pidä. En kuitenkaan kirjoita viha-/kosto- tai edes avioeroblogia, vaan blogia MINUN elämästä. Siihen valitettavasti vaan liittyy ihmisiä jotka eivät pidä kuvauksista MINUN elämästäni. Elämästäni aion jatkossakin kirjoitella ja toivoa vaan ettei lokaa kaadu niskaani enää samalla volyymillä kuin viimeisen vuoden ajan on kaatunut :)

      Poista
  4. REETTA28/10/14

    Jatketaan, tämä sopii nyt hyvin:
    Livet kommer inte med ett
    manuskript så spela inte en biroll
    för andra utan var din egen regissör
    och skapa din egen huvudroll

    VastaaPoista
  5. Ne muut saa haistaa pitkän paskan! Tsemiä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta! Jos oikein alkaa ahdistamaan ja hyperventiloituttamaan, niin hyppään Shanghain koneeseen haukkaamaan sikäläistä kakkaista ilmaa ;)

      Poista
  6. Anonyymi29/10/14

    Minun Sissiä ei saa alistaa kynnysmatoksi eikä sananvapaudesta luovuta!

    Se on jännä juttu, että henkilöt jotka unohtavat kymmenestä käskystä ainakin käskyt 6 ja 10 tuppaavat jälkilöylyissä olemaan niitä, jotka hakevat Hyvin Virallisia Reittejä ja Suomen Lakia. Vähän kun kurkkaisi peiliin ja hakisi sieltä ihmistä, niin saattaisi huomata, että Tämä Hieno Virallinen Kansalainen on ihan itse aiheuttanut omilla toimillaan kaikki loukaantumisiin ja monen ihmisen suureen suruun johtaneet asiat.

    Ja ne henkilöt, jotka eivät pidä blogistasi niin heille on hyvä kertoa, että bloggaajia löytyy varmasti joka makuun. Tai jos ei halua käyttää aikaansa blogien lukuun niin harrastaa sitten vaikka liikuntaa tai menee shoppailemaan. Turhasta kannata mieltänsä pahottaa.

    Halein Sis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait mut itkemään <3. Harrastelistaan vois lisätä vielä musiikin kuuntelunkin, ellei se olisikin jo yksityiselämän suojaa loukkaavaa ;)

      Poista
  7. Anonyymi29/10/14

    Jatka vaan :) tää on kunnon viihdettä. Sosiaalipornoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... sellaiseksi en tätä ajattele, enkä toivoisi edes tulkittavan.

      Poista
  8. Anonyymi1/11/14

    Älä suostu kynnysmatoksi!
    Muista aina, että olet ihan paras äiti lapsillesi! Mitään sensuroitavaa ei kirjoituksissasi ole ollut. On käsittämätöntä miten ulkopuoliset ihmiset onnistuvat säätämään muiden elämää. Eikö tällä pitsipökädaamilla jo ole tarpeeksi tekemistä oman elämänsä asioiden selvittelyissä?

    Tee se huoneentaulu niistä eroseminaarin sanoista/ kuvauksista sinusta <3

    talvikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En suostu, olotila meni onneksi ohi :) En vaan jaksa tapella. Kun ei sitä tehty parisuhteessa, niin miksi nytkään?!?

      Lupaan tehdä taulun :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)