maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulupuu on ommeltu




Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.

Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.

Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat.
Autuuden ja anteeks´annon, kaikki taivaan tavarat.

Anna, Jeesus, Henkes´ valon jälleen loistaa sieluumme
sytytellä uskon palon. Siunaa, Jeesus, joulumme.

Säveltäjä: suomalainen kansansävelmä
Sanat: G. O. Schöneman


Joulupuita on tosiaan rakennettu! Tilkuista tällä kertaa. Vuodenalun ompeluinnossa ja silloisissa joulun jälkimainigeissa ompelin leveitä vihreitä ja kapeita punaisia kaitaleita yhteen, ja leikkelin ne sitten kolmioiksi, joulunauhakoristeisiksi kuusiksi. 

Marraskuussa kaivelin jotain aivan muuta kangaskaapista, kun törmäsinkin kuusiin. Päätin että nehän eivät muuten jää kaappiin happanemaan yli joulun, vaan pääsevät paraatipaikalle joulupöytään! Ajatus jouluisista tyynyistä muuttui siis melkein vuoden muhiessaan suunnitelmaksi jouluisista tableteista.



Kuusiin tikkasin ronskilla siksakilla pussaamaan patistavat misteli-koristepallot. Tikkasin puut vihreällä, tiiviillä siksakilla punaruudulliseen puuvillaan. Samaista nostalgista kuosia löytyi lapsuuskodin leipäkoriliinoista. Kuuset koristelin vielä vapaatikillä surautelluilla ohuilla kultaköynnöksillä ja latvatähdillä. Reunoihin ompelin kaitaleet mistelikangasta.

Taustakankaiksi päätyi neljää erilaista punavalkoista puuvillaa. On tähteä, kukkaa, ruutua ja mollaa. Ajatus on että tabletit toimittavat virkaansa myös näin toisinpäin. Kuusiblokin ja taustakankaan ompelin pussiksi, jonka väliin tuli tukevaa markiisikangasta.



Ompelukset viimeistelin parilla tikkauskierroksella ja kääntöaukon ompelin kiinni käsin. Ai että se on tuskaa mulle kerta toisensa jälkeen! Nyt kelpaa jouluisia murkinoita mättää, kun on pöytä pantu koreaksi!


Ihanaa joulunodotusta, ystävät! 
Väijykää tonttuja ikkunoiden takaa...


2 kommenttia:

  1. Jopas ovat hienoja! Eikä mitään turhan monimutkaistakaan. Ja tuo kaksipuolisuus jos mikä on tosi kätsää. Jos alkaa kuusipuut tympimään voi hetkessä kääntää elämään uuden raikkaan tuulahduksen pyöräyttämällä tabletin nurin. Ekaks tietenkin on ottanut sen ruokalautasen ja vinkkulasin siitä sivuun. Kun asuu ekassa kerroksessa, tontut näkee paremmin ja täytyy koko ajan olla vaan kiltti. Ihan kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaa olla tosiaan aivan kamalan rankkaa tuollainen kestokiltteys ;). Täytyy muistaa nostaa serviisit sivuun ennen kuin humpsauttaa liinat ympäri... Kiitos taas kehuista!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)