Kyllä mä niin paljon mieluummin olisin luopunut trendikkäästi tavarasta päivässä huolellisen harkinnan päätteeksi. En näin hätiköiden ja sormenkin kipeästi puhkoen. En olis hommaa aloittanut (josko koskaan siihen päätynytkään) muorin perintömaljalla. Kyllä mä niin mieleni pahoitin, kun sen lattialle läväytin.
Sinne meni mun ainokainen helenatynellini lasinkeräykseen.
Juu, luen Kyrön uusinta.
Ettäs kehtasit. Olis sull ollu varmaan joku vähempiarvonenkin sinne permantoon paiskattavaks. Noin koree punanenki viel. Kyllähöän toi pistää kaikkien mielen pahaks.
VastaaPoistaPistää, pistää! Enkä ees paiskaamalla paiskannut, vaan apupöytää kait tönäisin, koska se sieltä välitasolta kasan päältä lattialle luiskahti :(. Hittolainen!
PoistaMelkeimpä luulen, että se itte ihan tahallaan sieltä tasolta hyppäs alas. Mokomakin kiusaaja.
PoistaNo hittolainen sillekin sit ;)
PoistaToivottavasti sirpaleet tuovat edes onnea!
VastaaPoistaTätä toivotaan!!! Onneksi riittäisi esim. se että tänään ei sataisi...
PoistaTodella harmillinen juttu.
VastaaPoistaNo niinpä! Toi oli yksi mun aarteista, kaunista lasia rakkaan muorin jäämistöstä. Muori tarjosi aina joulupäivinä tosta sukulounaalla hienoksi silputtuapilputtua mehukasta hedelmäsalaattia, nams. Sitä mä odotin aina eniten joulupäiviltä :)
Poistase on vain tavaraa
VastaaPoistaNyttemmin jo entistäkin tavaraa...
PoistaOnneksi jäi ihanat muistot mehukkaasta hedelmäsalaatista :)
VastaaPoistaKyllä, ne kompensoivat menetyksen mielipahan hyvin :)
Poista