Välillä riittää vähän

Paria tuntia suunniteltua aiemmin tapahtunut kotiutuminen, tunti omaa aikaa ihan itsekseen ja ompelukone kutsuvasti jo esillä parvekkeella. Käytöstä poistetut pellavahousut paloiteltavaksi myöhempää käyttöä varten, ostoskassin sauma pesun jäljiltä korjausta vailla, tarvikkeet pariin isoon lahjapussukkaan kädenulottuvilla ja tyynynpäällisistä toinen vielä melkeinpä vaan tikkausta  vaille valmis.

Suloista surinaa, rästien hoitelua ja luomisen iloa taas hetki koettu. Riittävän pitkä hetki pienenäkin annoksena,  yllätyksenä itse itselle annettu ♡ Terapiaa, sitä tämä tosiaan on! 

Luulisi sitten että moisen yllärieuforian päälle olisi nukuttanut makeasti, mutta ei kun ei. Herkkäuninen ja selkävammainen on ryhtynyt mökin raikkaassa koleudessa vasta alle kuukauden nukuttuaan entistä valikoivammaksi; edes kodin maailman paras sänky ei enää takaa makeita unia. 

Tai sitten ihan muuten vaan maailman kaikki murheet ja stressit tulevat mieleen keskellä yötä, keskellä kesälomaakin ja herättävät niitä pohtimaan. Ihan kaikkia en ole vielä saanut ratkaistua, mutta jospa tähänkin asiaan riittäisi tuo samainen välillä riittää vähän..? Könyän takaisin punkanpohjalle kokeilemaan josko uni palaisi. Vähillä mennään taas välillä senkin kanssa.