25.9.15

Tikkausvimmassa

Tilkkuterapian ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus ommella jämäpaloja yhtenäiseksi pinnaksi vapaan taiteellisessa muodostelmassa, ja lopputulos surautella kalenterin kansiksi. Koska mun kalenteri on tätä nykyä vain ja ainoastaan sähköinen, luurin tai ruudun takana, en tarvinnut kansia sille. Vaikka kieltämättä tilkkuilevan kollegan kanssa hihittelimmekin ajatukselle miltä it-immeisemme näyttäisivät kun näkisivät kalenterin kannet läppärilläni... Jätin sitten lisäksi silläkin ompelematta että koneen telakointi kansitettuna asetti liian suuret haasteet mun ompelutaidolle :)

Niinpä ompelin ihan vain ompelemisen ilosta. Jossain vaiheessa (ison peiton tekoon jälleen kerran kyllästyneenä) päätin (jälleen kerran) vaihteeksi ommella vain pieniä töitä. Lahjavarastokin kaipaa kipeästi täydennystä, joten pussukoille ja patalapuille voisi perustaa ihan oman tuotantolinjaston parvekkeelle. Vois ja vois...

Aikani tilkkusia yhteen ommeltuani päätin työn koon olevan riittävä, ja ryhdyin tikkailemaan sitä. Useimmiten tikkaukseni ovat vain suoraa sinne ja toista takas, mutta nyt käänsin työn kesken suoran, tai siis kulman eessä, vetelin tikkiä toiseenkin suuntaan ja innostuin, suorastaan vimmastuin kokeilemaan koneesta löytyviä koristeompeleita. 


Koneen olen saanut rippilahjaksi ja jo nyt ryhdyin käyttämään  sen erikoisompeleitakin... Noo ei, kyllä mä oon trikoo-ommelta ja napinläpiautomaattia käyttänyt ihan melkein toiminnot puhki. Ne nimittäin olivat erikoisompeleita koneen saadessani, mutta viikolla kuulin kaikissa uusissa koneissa olevan napinläpiautomaation vakiona. Näinkin se maailma on  muuttunut sitten 30 vuoden takaisten rippiäisteni, hupsista heijaa vaan!

Niin maan perusteelliseksi rupesin ryhtymään, että kaivoin oikein kellastuneen manuaalin esiin ja tsekkasin piston pituudet, paininjalat ja aluslevyt kohdilleen ennen ompelua. Silti langankiristyksensäätöä joutuu vielä hienosäätämään, koska nyt vaalea alilanka nousi vanun ja taustakankaan läpi myös tilkkupinnalle esiin. Suorassa tikissä se ei haittaa mua piirun vertaa, päinvastoin näyttää silmissäni hauskalta pisteytykseltä, mutta koristeompeleessa se näyttää just siltä mitä onkin: kehnosti säädetyltä kireydeltä. But so not, oon tyytyväinen tönköksi tikkaamaani työhön, ja jälleen kerran vähän hämmennyksissäni siitä määrästä aikaa, jonka tikkaukset ja langanpätkien viimeistely veivätkään.


Entä mikä on tikkauksien päällä töröttävä ympyrä? No tietenkin se on tilkkutyösuklaata! Mitäpä muutakaan?? Tuliainen Alsacessa 21st European Patchwork Meeting'iin osallistuneilta tilkkuystäviltä. Niin hyvää ja niin loistava myyntituote; pussillinen herkkuja joiden päällä on kuvia kilpailutöistä. Samat työt löytyvät myös näyttelykatalogista kalorittomana vaihtoehtona. Loistava idea, ihailen idistä sen lisäksi että oman namini jo hyvällä halulla nautin.

Vimmaisin tikkausterkuin meikäläinen!

 

4 kommenttia:

  1. Vapaatikkausten edes uskalla ajatella, mutta useamman kerran on käynyt mielessä, että tuollaista "epämuodollista tilkkupintaa" olisi hauska kokeilla.
    Kun vaan joskus malttaisin sinne ompelukoneelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon muutaman kerran harrastanut vapaatikkausta, ja alun kauhun nieltyäni se on koukuttanut kovasti. Nytkin kaivoin jo esille oikean peitelevyn siihen puuhaan, mutta kummasti taas muut riennot veivät niin mukanaan että pari vapaatikkaukseen varaamaani tilkkua jäivät tyystin tikkaamati kun työ piti jo päätellä ja napata matkaan ompeloitumaan valmiiksi. Seuraavaan sit, pinta on jo valmiina odottamassa tikkiä...

      "Epämuodollista" ommellessa huomasin kaipaavani hirsimökkiä, sen säntillisyys tuntui niin helolta tän sattumanvaraisuuden jälkeen :). Pitänee siis tätäkin luovempaa tapaa oikein opetella toistekin.

      Poista
  2. Pidän tuosta taiteellisuudesta. Ja siinä on sitä ihanaa punaista pilkkukangasta! Tikkaukset on tosi kivat, kone oli varmaan iloinen, kun sai vihdoinkin näyttää, mitä kaikkea se osaa tehdä. Manuaalin minäkin kaivoin eilen esiin, koska halusin katsoa olisiko joku paikka, mihin voisin lorauttaa hieman öljyä. Sama vastaus kuin ennenkin, ei tarvitse voitelua. Minuista se on outoa ja haluaisin niin kovasti öljytä jotain. Ehkä saumuri tai vanha kone joutuu öljytyksi. Tosin ei tämä käyttökonekaan ihan uusi ole, vuodelta 2008. Rippilahjakone on varmaan hyvää laatua, nykyään on niin muovisia kaikki, että leviää heti kohta.
    Tosta ympyrästä meinasin jo hermostua, että miks et sano mitään. No tulihan se sieltä! Huippuihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän sitä, niin nautin siitä eri ompeluksissa. Ja ajattelen sua ;) Kone suorastaan hyrisi tyytyväisyyttään tikatessaan ja innoissaan ehkä nosteli alilankaakin näkyville, kun niin vauhdilla pisteltiin menemään.

      Mun sisäväliovi narisee, tulisitko kannuinesi sitä katsomaan..? Konettani en oo minäkään voidellut, ja turkaisen painavan Singerin vain kerran huollattanut kotikulmillasi. Siellä katsoin ihaillen erikoistikkaavaa konetta, mutta kuullessani mitä vanhasta koneesta olisi hyvitetty, päätin unohtaa vaihtoajatuksen. Väli oli nimittäin niin pieni että tajusin omistavani aarteen :)

      Huh, onneksi kerroin ympyräisestä suklaasta jottei sulla aivan käämi palanut, hihihii!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)