13.10.15

Matotti

Eteiseen tuli uusi matto. Tasaruutuinen, tilkkuilijan silmää kuosillaan ja värityksellään hivelevä, kooltaankin passeli. Eteisen vanha, mutta kuitenkin suht' uusi, tilaan vaan himpun liian iso matto siirtyi keittiöön. Keittiön musta-pastelli matto olikin koko ajan tuntunut väliaikaisratkaisulta, tilaan ei ihan niin passelilta, liian pieneltä siis, eikä muutenkaan kaikkein käytännöllisimmältä tai väreiltään sopivimmalta, joten hyvä että pääsi pois pälkähästä. Tai minä pääsin. Kukaan muu kun ei kenties kokenut asiaa noin...

Käärin kyökin vanhan maton rullalle ja kuskasin kellariin peseytymään. Siinä vaiheessa kun kuiva matto oli tarkoitus viedä kellarikomeroon happanemaan älähtikin neitonen haluavansa sen huoneeseensa, jossa nyt oli ei-kaikkein-käytännöllisin valkoinen matto. Jollei äiti harrasta kesä- ja talviverhoja, niin neiti kompensoinee asian vaaleilla kesä- ja tummilla talvimatoilla..?

No, hänen neidonkammarinsa sisustusta on nyt viritetty ja trimmattu viime aikoina siinä määrin, ettei vanha (yhtään ei mairitellut kun mummi kertoi lapselle tämän äidin kutoneen maton jo 28 vuotta sitten! Enkä siis ollut kutojanerovauva...) ja kulahtanut, lyhyiksi aikoinaan nyrhimistäni päätyhapsuista jo aavistuksen purkautuvakin matto sopinut sellaisenaan rinsessalliseen kammariinsa, josta mustaa löytyi entuudestaan sängystä, vaaleanvihreää lampusta ja ikkunalaudan ruususta, vaaleanpunaista lähes tulkoon kaikkialta muualta.


Niinpä äitee sai syyn lähteä kangaskaupoille ja palata sieltä pitkällisen harkinnan jälkeen neljä eri kangasvaihtoehtoa mukanaan kotiin. Niistä neito sitten valitsi sen kankaan, jonka äiti oli samalla käynnillä hankkinut ihan muuhun tarkoitukseen. Niin tai näin, leikkuri laulamaan ja rauta höyryten reunakantin työstöön!


Iltana eräänä aloitin kantin kiinnityksen. Ensin ommel nurjalle, sitten toinen samanmoinen oikealle. Näinhän se menis Strömsössä. Ei mennyt mulla. Iltapirulaiset ovat päässeet lähes varkain pimenemään entistä aiemmin, seiskalta ei enää nähnyt ommella ulkona mustaa mustalle. Sinänsä nopeasta työstä tuli pitkäkestoinen iltojen ja viikonloppujen ollessa useimmiten ohjelmoidut aivan muuhun kuin parvekeompeluun.

Harkitsin tämän olevan merkki himoitsemani jalkalampun hankinnalle, kunnes tajusin että pimeyden lisäksi ulos oli tullut koleus. Aivan kohta myös ehkä kosteus... Pakkanenkin itseasiassa tuli jo, joten tuli myös kiire saada tämä ja toinenkin iso työ valmiiksi vielä parvekkeen isolla pöydällä niitä työstäen, ja sitten suosiolla luopua talveksi ompeluhuoneestani.

 

Eikä se pimeys yksin mua koetellut. Myös Singer huusi hoosiannaa paksun maton kuteiden välissä, ja useampi paksumpi ja sitä ennen ohuempikin neula päätti ottaa ja katketa kesken työn. Mä taasen päätin olla luovuttamatta ja tikata pirun kaitaleet viimeistä tikkiä myöden paikoilleen. Koska rinsessani mun niin tahtoi <3

Takana taas yksi erä äitiyttä josta neuvolassa ei kyllä sanallakaan vinkattu...

6 kommenttia:

  1. Ihanko totta olet ite kutonut ton maton? 28 vuotta sitten? Miten jotkut osaa tehdä tollai ajattomia juttuja???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, itse ja teininä. Jossain kohtaa meni systeemi sekaisin ja piti lankapuhelimella soittaa mummolta neuvoa. Hän hyppäsi fillarin selkään ja polki 15 km auttamaan mut pulasta ja kutomus valmistui :). Aika monessa kodissa se on jo kulkenut mukana, joten ansaitsi kyllä kohennuksenkin!

      Poista
  2. Kyllä oot äitien äiti! En olis jaksanut tuommoista kanttausta tehdä tai olisin tehnyt sen nitojalla tai hopeiset kanttaukset sillä hyvällä teipillä. Tosin tuo itsetehty on aina semmoinen tärkeä, että kyllä sellaista mielellään korjaisi. Pitsi että en olisi osannut tuollaista mattoa edes kutoa, vaikka olisin ollut 2 x 28. Matto sai lisäelämää ja hyvä, koska on tyylikäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olen kyllä taas tämänkin taiston voitettuani ;) Jospa selviäisikin tällaisilla taistoilla lasten osalta, niin ikionnellinen sais olla. Toistaiseksi kun ei ole teiniangstit yms. mua juuri koetelleet.

      Mutta että nitoja, voihan himputti! Ei tullut mieleenkään. Teippi kyllä käväisi siellä :) Totta on että itsetehty panee pinnistelemään, ommellessa oli aikaa miettiä kuinka tarvikkeiden hinnalla ois saanut koko maton halpahallista, mutta jatkoin vaan suristelua parvekkeella naapureiden ääntä kait jo ihmetellessä (lämpötila +9C).

      Poista
  3. Heh! Hyvä otsikko! Piti hetki miettä, että mitähän tämän takan on...mutta kätevä emäntä taas asialla.Ihailen taitoa tehdä käsitöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätevä emäntä jo vain, ei kalamies eikä lääkekuurin tuputtelija ;)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)