Rakkaudesta ompeluun

Sain vuosia sitten tällaisen kortin lämpimin ajatuksin. Love machine, juuri sitähän munkin jo iäkäs Singerini yhä on. Rakkaudesta koneeseen ja ompeluun nostin sen äskettäin sisään suojaan kylmältä ja kosteudelta keväästä pitkälle syksyyn jatkuneen terassielon päälle.

Punertavat sydäntikkauksetkin ovat just nyt kovin pinnalla. Niitä oli tarkoitus kesällä käsin väkertää vadelmaiseen peittooni (ei siis enää rosolliseen eikä ruusuiseen), vaan toisin kävi. Kesän mittaan väkerryssuunnitelma muutenkin laajeni torkkupeitosta päiväpeittokokoon, ja tikkausinto senkun pieneni peiton koon kasvaessa ja kasvaessa. Rakkaus työhön taisi haalistua kesäauringossa. Tai laiskuudessa.

Onneksi on olemassa sangen houkutteleva paikka johon viedä keskeneräinen työ ottamaan huima hyppy kohden valmiimpaa muotoa. Töölön tilkkupajan Soile saikin sydämet peittooni tikattavakseen omalla jättimäisellä love machinellaan. Virallisempikin nimi sille koneelle kyllä on...

Työtä tilkkupajalle jättäessä, vanuja ja tikkauslankoja Soilen kanssa höpötellen valitessa sekä vielä sydämellisistä tikkausmalleista sitä eniten miellyttävää miettiessä oli taas samalla mahdollisuus ihailla Soilen huiman upeita ja niin houkuttelevia kangasvarastoja, joita on liikeessä hyllykaupalla kauniisti viikattuina ja sävyittäin järjesteltynä. Kuin karkkikaupassa!

Näystä intoutuneena kiskoin omat kankaat hyllystä ja taittelin nekin viivaimen avulla siisteiksi nipuiksi väreittäin. Rakkaudesta ompeluun ja siisteyteen tätä teki ilolla mielin, vaikka selkä alkoikin puutua liian matalan tason yli kumarrellessa. Kovin pieneltä näyttää kangasvarasto näin järjestettynä, suorastaan hyvältä syyltä porhaltaa kangaskaupoille... Eiköstäs vaan?!?

Ensimmäisessä pinossa on nyt mustat puuvillat ja niiden alle päätyivät "erikoiskankaat" eli kaikki liukkaat / erityisen paksut / koristeommellut tyygit. Toinen pino syntyi vihreistä, keltaisista, oransseista, beigestä ja ruskeista kankaista. Kolmannesta löytyy punaiset värit, valkoiset ja siniset sävyt. Neljäs pino onkin paksua farkkua ja pääsi tönöttämään pystyasentoon. Farkkujen vieressä olevaa ompelutarvikeloodaa koristaa yllä esittelemäni kortti ja kantta "painaa" mm. vanupinot.

Kuvasta puuttuu tyystin useampi metri kangasta; pari keväällä Intiasta tuomaani sarikangasta ja tilkkuloodani sisältöineen. Toisesta sarista saattaa tekeytyä joululiina, ja tilkkulooda jäi nyt kuvaamatta koska sen kansi ei taaskaan mene kiinni, vaikka olen yrittänyt sitä peitollisen verran melko tuoreeltaan tyhjennellä. Kumma looda, vaikkakin myös niin rakastettava.

Aika pitkä matka on siihen että kangasvarastoni toisi mieleen karkkikaupan. Pienuudessa tai valikoiman köyhyydessä on kuitenkin se hyvä puoli että itsellä on vahva tunne siitä että varasto on hallinnassa, ja jonain päivänä ehkä toiseen muotoon ommeltunakin. Ja se "syy" ostaa lisää :) Vaan kummasti tämäkin järjestely taas herätteli intoa ja ajatuksia miten työstää rakasta harrastusta tulevilla töillä. Kunhan vaan aika järjestyy taas siihen puuhaan.

Skaalasta puuttuu kokonaan jokunen väri, mm. violetti joka ei ole kuulunut lemppareihini. Mitenköhän tää havainto nyt lähteekään ohjaamaan tulevia kangashankintojani? Samoin syvää vihreää ei näy. Mitä kaikkea muuta puuttuukaan? Erityisen rakkaita tai muuten ehdottomia värejä kenties?

Värikästä syyspäivää, ystävät!