perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kuusenkerkkäämässä

Tämän kevään ja kesän hortoilu ei ole oikein päässyt käyntiin syystä tai toisesta. Harmillisesti ei ole homma napannut ja toisekseen kaapissa on vielä niin runsaasti viime kesänä urakalla kuivatettua nokkosta, että on vaan jäänyt mieleinen puuha toteuttamatta. Kumma juttu!

Sen verran sain aikaiseksi että ilmoittauduin mukaan mökkimaastossa pidettävälle hortoiluretkelle, ja tästä ryhtiliikkeestä innostuneena polkaisin vielä aurinkoisen illan päätteeksi hyttysiä taas jo aivan villinä vilisevään metsikköön, josta nypin mukaani pussinpohjallisen herkullisia kuusenkerkkiä.

 

Osan kerkistä pistelin poimiessa flunssasta toipuvana suoraan poskeeni, helpottavathan eteeriset öljyt keuhkojen rahinaa ja limaisuutta, loput pakkasin pussista rasiaan ja edelleen pakkaseen maustamaan aikoinaan aamusmootheja. Pussi on taas valmiina eteisessä odottamassa seuraavaa keruukertaa, kukaties jo iltasella.
 
Nyt on alkanut houkuttaa myös kuusenkerkkäsiirapin keittely.
Onko teillä kokemusta sen valmistamisesta?

 

6 kommenttia:

  1. Olen keittänyt siirappia kolmena keväänä tai alkukesästä. Eka vuonna keitin liian kauan eli siirapista tuli liian jähmeää; kaikki on kyllä käytetty. Nyt tein suunnilleen näin:
    6 litraa kerkkiä liotin yön yli ja keitin sitten samassa liemessä tunnin. Keitinliemi otetaan talteen ja keitetään kokoon sokerin kanssa. Tähän määrään laitoin n. 2 kg sokeria. Keittoaika on useita tunteja. Hyvää tuli. Käytämme yskänlääkkeenä (annoin joululahjaksi viime vuonna monta purkkia) ja makusiirappina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau ja hui, 6 litraa! Siinä on saanut jo tovin seistä kuusikossa! Nyt on kyllä kova kutku kokeilla ja törmäsinpä juuri ohjeeseen jossa siirappia valmistuu keittämättäkin. Taidan kokeilla siltä ja perästä kuuluu jos suunnitelman toteutan :)

      Poista
  2. Olen jotenkin niin pihalla noista kaikista ajatuksista, joissa kuljeskellaan luonnossa ja kerätään sitä ja tätä. Se vaan johtuu siitä, etten tiedä mitä pitää kerätä. Ja suoraan sanottuna, miksi. No koko ajan tässä opin uutta. Noita voi siis ihan raakana syödä suoraan puusta? Martoilla olisi sunnuntaina joku retki, jossa vilkaistaan villivihanneksia, mutta en kyllä jaksa mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vitamiinien, hivenaineiden ja luonnossa liikkumisen vuoksi. Katselin samaa retkeä ja mietin mahdatko olla mukana, mutta jää väliin myös multa. Ensi su on Mörskän huudeilla myös vastaava kurssi tarjolla, sinne jo ilmoittauduin mukaan.

      Poista
  3. Minäkin katselin noita Marttojen kursseja, mutta ajatuksen asteelle jäi vielä osallistuminen. Lapsenahan sitä syötiin vaikka mitä suoraan luonnosta: ketunleipiä, kuusenkerkkiä, suolaheinää ja mitä niitä kaikkia oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin myös, suunnitelmaksi jäi osallistuminen myös ja syötiin kaikkea myös :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)