maanantai 15. elokuuta 2016

Kukat akkunalla

Aikoinani olen tehnyt paljon tilkkutöitä kankaan ohella myös lasista. Vuosia ne koristivat kotimme ikkunoita. Sitten tuli muutto ensin remonttievakkoon ja vuoden päästä paluumuutto uusittuun kotiin, jonka puukehyksiset ikkunat oli poissaollessamme uusittu metallikehyksisiksi.

Evakkomatkaa varten pakkasin työt huolella isoon pahvilaatikkoon, jossa ne näihin päiviin ovat oleilleet, sillä laatikkoa on käsitelty viime vuosina vain ja ainoastaan neljän (!!!) muuton yhteydessä. Huoh. Aina välillä olen muistanut lasityöni ja hetken surrut niiden laatikoistumista.

Tänä kesänä olen tuuletellut asioita elämässäni; karsinut mielipahaa ja surua aiheuttavia tai energiaa syöviä juttuja, ja yrittänyt nostaa pintaan lisää iloa tuottavia. Yksi tällainen juttu on ollut lasityölaatikon avaaminen ja sieltä (edes) muutamien pienten töiden esiin ottaminen.

Nykyisessäkin kodissa ikkunapokat ovat metallia, enkä ole lähtenyt niitä rei'ittelemään, mutta merenrantahuvilallapa pokat ovat puuta, johon oli helppo napauttaa nauloja ja ripustella kukkaruukut verhojen sijaan akkunaan.
 
 

Nämä kukat kukkivat aikoinaan kivitalojen keskellä Punavuoressa. Nyt ne näkivät päivänvalon saniaismättäillä Kivinokassa. Kyökin ikkunassa toki kumpaisessakin osoitteessa. Näyttävät muuten tosi hyviltä ilta-auringon säteillessä keltaoranssin ja punaruskean lasin läpi! Me like <3
 
 

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Lasiharavat

Tämä tarina on sitten tosi, toisin kuin stoori Tuhkimosta lasikenkineen. Tämä juttu kertoo puutarhurista, jolla oli suorastaan loistoidea ja vähän säilytystilaa. Niinpä puutarhuri meni ja osti haravanpäitä, valjasti veljensä ja lapsukaisensa porapojiksi ja sai elämänsä upeimmat viinilasitelineet merenrantahuvilalleen ihan noin vain ja suitsait sukkelaan.


Tänään olisi 20-vuotishääpäivä, mutta koskei nyt olekaan, ei skumppalaseillekaan ole kilistelytarvetta, vaan ne saavat ihanasti sisustaa Mörskän seinää. Paistaa se päivä kuulkaa risukasaankin ;) Päiväni prinsessana oli ja meni, mutta elo onneksi jatkuu rinsessallisena!

Tässäkin tarinassa on pienestä alavireestä huolimatta Tuhkimo-sadun tapaan myös se onnellinen loppu: puutarhuri sai idean toteutukseen (vihdoin ja viimein, sillä haravat on hankittu jo viime kesänä...), lasit arvoisensa paikan, veli huomasi lahjaksi tuomalleen akkuporakoneelle olleen suorastaan akuutti tarve, lapsi pääsi perehtymään porauksen saloihin alan aivan maailman parhaan ohjaajan kanssa ja kaiken tämän ohessa eno ja poju saivat kivan yhteisen ylläripuuhan hienolla lopputuloksella ja kiitokset työstä isommankin yleisön ylistyssanoilla.

Että voikin ihminen olla onnellinen lasiharavoistaan!
Niin ja tietenkin uudesta porakoneesta...



 

perjantai 5. elokuuta 2016

Huojentava saavutus

Alkukesästä  lueskelin (HS 30.6.)  rakkausvalmentaja Heidi Valastin haastattelua. Haastattelun loppuosa oli omakohtaisesti koskettavin, olinhan käynyt "juhlimassa" 20-vuotista parisuhdetta Roomassa saakka vain viikko sen jälkeen kun silloinen puolisoni oli paljastanut viettäneensä jo pidemmän aikaa salattua kaksoiselämää, ja kuinka sen seurauksena vietin viimeisen yhteisen hääpäivämme yksin hänen lomaillessa uusimman sydämen valittunsa kanssa.

Koin silloin ja monesti sen jälkeen surkeaa epäonnistumista; kuinka olimmekaan voineet sössiä täydellisen suhteen, täydellisen liiton ja täydellisen perheen?? Sittemmin olen oppinut ja tajunnut ettei se homma ihan niin mennytkään kuin aluksi ajattelin, vaan syitä oli monia ja paljon hyvää onneksi jäi jäljelle. Valastin kommentti nosti silti ihanasti vieläkin ajoittain surulliseksi painuvaa mieltä. Sössimisen sijaan olimmekin saavuttaneet paljon. Se lämmitti ja lohdutti.
 



maanantai 1. elokuuta 2016

Afrikkalaista tekstiiliiä kaffemukeissa

Olen pitkin kevättä ja kesää katsellut kauppojen mukitarjontaa vähän "sillä silmällä", siis ajatuksella päästä juomaan kahvini aikuismaisemmin kuin Muumi-mukeista aamu / kerta / vuosi toisensa jälkeen. Taannoisella Tallinnan-matkalla sitten tärppäsi, ja vieläpä aivan terminaalin lähettyviltä, kun ladylauma palaili väsyneenä päivän kauneushoidoista ja shoppailuista jo kohden laivaa. Ihastuin mukien printteihn ja muotoiluun, kahmaisin laatikon mukaani ja marssin kassan kautta laivalle.


Jos tällä väripaletilla ei aamuisin unihiekat silmistä ropise sanomalehdelle, niin en tiedä millä muulla!!


Vasta laivassa aloin tutkailla tarkemmin kaunista pakkausta, tai oikeastaan sitä mitä sen kanteen oli pienellä präntätty, ja johan ilon lykkäsi irti!


Kannesta kun oli luettavissa kuosien olevan arkeologien Burkina Fasossa tekemiä löydöksiä muinaisista Etelä-Saharassa käytetyistä tekstiileistä vieden aikaan ensimmäiselle vuosisadalle jKr. Tuohon aikaan suurin osa kankaiden kutojista oli miehiä naisten valmistaessa langat ja ammattitaidon siirtyessä mestareilta niin pojille kuin tytöille.

Mikä voisikaan olla osuvampi kuppikuosi ihmiselle, joka jo lankakauppaan mennessään tuntee astuvansa karkkikauppaan?? Kyllä kuulkaa maistuu kaffe hyvältä näistä kupeista! Lisää suuren juhlan tuntua kuppien korkkaukseen toi vastaleivottu manteli-vadelmapiiras, jolla korkkausta ylevöitettiin.


Aina löytyy syy juhlaan, aika helpostikin ;)