maanantai 30. tammikuuta 2017

Kookosta kylläkseen

Olen hurahtanut kookokseen! Keitän aamupuuroni kookosmaitoon, lisään kahviin kookosöljyä, smoothieihin ja soosseihin lurautan kookosmaitoa, ja tätä nykyä askartelen jugurttinikin kookoksesta!

Tämä on melkoinen hyppy ihmiselle joka on lapsena nauttinut kookoksensa vain hiutaleina suklaaleikon päällä tai kattilassa kivasti sulavana rasvana joulunamuissa. Myös ihmiselle joka ei teininä saanut nieltyä Bounty-patukkaa sen tuhdin kookoksen vuoksi, tai aikuisena vietti kaksikymmentä vuotta ilman kookosta, koska perheen toinen aikuinen ei sietänyt sitä edes tuoksuna shampoossa, saatikka että sitä suuhun pantaisiin. Kotoa ei siis löytynyt yhtään mitään kookoksellista!

Nyt tilanne on toinen :) Eksoottisessa etelässä on juotu drinksu koverretusta pähkinänkuoresta, ja nykyään vatsaan päätyy joka päivä kookosta eri muodossa. Uusin herkkuhurahdukseni on tuo mainitsemani kookosjuku, jota tehdessä ikävöin muoriani. Hän lisäsi punaiseen maitoon lusikallisen viilinsiementä eli valmista viiliä, ja jätti kulhon ruokakaapin pimeytymään tekeytymään yön yli viiliksi. Minä puolestani sekoitan neljään desilitraan kookosmaitoa yhden tai kaksi tehokasta probiotia, joiden elävät maitohappobakteerit saostavat maidon lasiastiassa vuorokaudessa jugurtiksi, jonka sitten siirrän pimeästä kaapista tekeytymästä jääkaappiin viilenemään ennen nauttimista.


Päälle ripottelen vastikään löytämääni taivaallisen hyvää, karpalolla paranneltua pellavarouhetta. Karpaloa ripotellessani taasen kaipailen ystävääni, jonka antama vinkki palauttaa naisen ajoittain kimurantinkin anatomian välittömästi mieleeni kerta toisensa jälkeen karpaloon törmätessäni.

 
Ovat kyllä niin herkkuja etten voi kuin suositella kumpaistakin näistä! Kokeilkaa vaikka itse :). Arvailkaa vaan millä herkuttelin pitkin viikonloppua...
 
 
 

lauantai 28. tammikuuta 2017

Suomi 100

Tilkkuopemme Marle antoi meille kevätkauden alkajaisiksi listan töistä joita työstämme kauden mittaan. Tarkoitus on mm. juhlistaa satavuotista itsenäisyyttämme ompelemalla listan erilaisista blokeista Suomi 100 -työ.

Ensimmäinen blokki oli nelisakarainen tähti, joka tehtiin paper piecinginä. Koska mä olen mä, eivät blokkini ole suomalaisen sinivalkoisia, vaan lämpimän riemunkirjavia. Ne eivät siis heijasta isänmaallisuuttani, mutta muistuttanevat mua siitä että työn olen tehnyt kyseisenä juhlavuotenamme. Toivottavasti kangasvalintani enteilevät myös sitä että kyseinen juhlavuosi on mulle hyvin lämmin ja riemukas...


Alla olevassa Marlen ottamassa kuvasssa näkyy käsieni lisäksi myös isänmaalisia värivalintoja, joihin tilkkukollegani päätyivät. Kuva on otettu opiston käyttöön, ja ennen sen ottoa vitsailimme että kuvattavaksi pitää valita hänet jolla on kauneimmat kädet, lakatuimmat kynnet ja suurimmat timantit. Mutta sitten kuvaan päätyivätkin mun karheat kämmenet...


Suorastaan jännittää jo tässä vaiheessa vuotta millaisia luomuksia näistä ja tulevista blokeista vuoden varrella syntyykään...

 

torstai 26. tammikuuta 2017

Varaslähtö viikonloppuun

Melko mukavasti nukutun yön päälle heräilin verkkaisasti ja täysin kiireettömästi ilman herätyskelloa. Nautin kahvin ja munapuuron (...!!...) rauhassa Hesarin sivuja samalla käännelleen. Kävin hoidattamassa itseäni ja hoitamassa työasioita.



Kotiin palatessa ostin kauniita, värikkäitä ja isoja kynttilöitä. Sytyttelin ne. Heitin tuleentuneet tulppaanit kompostiin, ja sujautin vaasiin kaupasta juuri kotiin kantamani ihanan lämminsävyiset neilikat. Mietin kuinka keski-ikä on tehnyt tehtävänsä tässäkin kohtaa, kun entisiä inhokkikukkiani löytyy kotoa jo toistamiseen. Toisaalta onhan musta sitten inhokkiaikojen tullut puutarhuri, ja voiko sellainen inhota mitään kasvia??? Entisessä riesassa, voikukassakin näen nykyään vain energisoivaa väriä, vitamiinipitoista ruokaa ja huippunerokkaan rakennelman...


Vietin karkkipäivää eli hotkin hiilareita, tarkemmin sanottuna leipää. Nauratti tuo karkkipäivän uusi merkitys. Taas niin keski-ikäistä ajattelua...

Luin ajatuksella ja antaumuksella ystävän lähettämän pitkän kirjeen. Siis ihan oikean, paperisen kirjeen <3. Pohdin sellaisen saamisen olevan niin mukavaa ja harvinaista herkkua, että päätin vastata käsinkirjoitettuun kirjeeseen käsin kirjoittamallani kirjeellä.

Imuroin kodin, tai ainakin sen lattiat about vapaaksi pölystä. Lakkasin kynnet. Istuin sohvalla kirja sylissä, katselin kotia ja kuuntelin sen hiljaisuutta. Mietin kuinka hyvin asiat juuri tällä hetkellä ovat.

Aion myös valvoa normaalia myöhempään, sillä menen iltahydrobiciin ja päälle vielä löylyihin. Saunan jälkeen suorastaan kuuluukin jo vaihtaa rensselit yöppiin, hörppiä nukkujuoma ja suunnata pehmeään punkkaan.
 

Tajusin illan mittaan että olenkin ottanut varaslähdön viikonloppuun, sillä mullahan on ihan selkeästi jo perjantai käynnissä! Johtuukohan siitä että huominen työpäivä alkaa juhlilla?? Keski-ikäisen nykyelämässä ne juhlathan juhlitaan useimmiten lauantaisin...

Ihanaa jo alkanutta, tai ainakin aivan kohta
alkavaa viikonloppua teillekin!

 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Kevääseen, valoon, keveyteen...


 

Takana elämäni rankin puolivuotinen. Sen aikana kärsittiin pimeyden ja luihin sekä ytimiin käyvän koleuden lisäksi monista extrarasitteista. Surin päättyneitä ihmissuhteita, käynnistin yyteet joiden lopputuloksena tiesin virkani lakkaavan tänä vuonna ja kotitalon ilkeä + sekava häirikkö paljastui vakavasti otettavaksi taparikolliseksi, joten naapurikanssakäyminen siirtyi juristin, haastemiehen ja poliisien kautta hoidetuksi.

Kesällä karkasi unet silmistä. Sen myötä syksyllä koppa turtui ja talvella kroppa luhistui. Happamassa taikinassa sai tarpoa elämän kurjuutta työstäessä. Aina ei jaksanut jatkuvista yrityksistä huolimatta löytää elämäniloa. Itku oli herkässä. On se sitä kyllä muutenkin, mutta tuolloin myös surusta, epävarmuudesta, pelosta ja väsymyksestä. Piiiitkä ja pirullinen pimeys.

Nyt kuitenkin huomaa valon lisääntyvän niin luonnossa kuin omassa mielessä, ja itsekin siirtyvänsä keväisempään oloon yhdessä lenkkipolulla jo vastaan tulleiden pajunkissojen kanssa. Yksi etukäteen tiedostamani aikaraja on ohitettu ja elämässä siirrytty henkisesti eteenpäin. Työkuviot selkenevät pikkuaskel kerrallaan. Oikeusoppineet ja poliisivoimat ovat luottotahojani. Tankkaan vitamiineja ja hivenaineita, nieleskelen viherjauheeni kiltisti joskin kakoen, skippasin sokerit ja hiilarit ja aloin taas nukkua, ainakin useimpina öinä. Se jos mikä on kuulkaa ylellisyyttä kun on puoli vuotta viettänyt olemattomasti nukkuen!!


Kynnet eivät enää lentele lastuina ympäriinsä, muistissa pysyy asioita joita on työstänyt eilen tai jopa viime viikolla, ja uusista asioista jaksaa taas innostua. Kroppa ja koppa kohenevat <3

Vielä haluaa kääriytyä kotisoffalla shaaliin ja poltella tuikkuja runsain mitoin, mutta myös ensimmäiset tulppaanit on jo nautiskeltu ja siirrytty suloisiin kevätesikoihin. Valkoinen oli yllättäin neidin värivalinta, vaikka pinkkiäkin oli tarjolla... Mun pikkurinsessanikin selvästi varttuu tytöstä neidiksi ;)
 
 
Valoisaa tiistaita ystävät, pitäkää itsestänne hyvää huolta! 
 
 

torstai 12. tammikuuta 2017

Muistatkos vielä...

Päivän piristys saapui pimeänä aamuna tummana kuvaviestinä:

 
"Muistatkos vielä tuon peiton ja tyynyn, jotka S:lle teit kohta 23 vuotta sitten? Nyt saa vielä S:nkin vauva käyttää niitä :)"
 
Muistanko? Kuin eilisen! Nuoruusvuosien hyvä ystävä ryhtyi alkuviikosta mummoksi, ja minunkin status muuttui siinä samalla. Siirryin nimittäin nyt siihen kategoriaan tilkkuilijoita, joiden töitä käytetään jo kolmannessa polvessa...
 
Vaikuttavaa, ilahduttavaa ja hellyttävää <3
 
Onnittelut vielä kerran tuoreelle mummolle, uusille vanhemmille ja pienen pienelle prinsessalle. Vauvat ovat ihania!