6.3.18

Neulaisa pehmokirja

Pitkään  ehdin haikailla ja kaipailla itselleni neulaisaa pehmokirjaa. Olin sellaisen aikoinaan nähnyt edellisen tilkkuopemme Jennin toteuttamana ihastuttavana versiona, ja nyt Marle oli pyynnöstämme ottanut sen kevään Tilkkuterapia-ohjelmistoon, jipijajee!


Kannet ompelin laatikossa valmina pyörivästä tilkkupötköstä lasagnelevyksi. Tikkaukset vetelin laukkuhuovalla vahvistettuun päälliseen tylsästi suoralla. Tai melko suoralla, välistä kun tikkaukset kulkevat vähän missä sattuvat...



Kirja eestä, kirja takaa...

 

Kuvat kirja istuu, kirja makaa puuttuvat, vaikka lapsuudessa perhevalokuvaajan ateljeessa käydessä ne aina kuuluivatkin pakolliseen kuvakulmarepertuaariin jonkun männäaikojen missin nosteessa :)


Tarkkasilmäinen neitoseni bongasi heti mistä päälliskuosi oli tuttu juttu. Henkisesti palkitsevan hauskaa oli huomata lapsen silmä harjaantuneeksi äidin töiden(kin) osalta! Päällinenhän siis ommeltui vuosia sitten valmistuneen "Rööperin" reunanauhan jämistä. Hyvä ettei ollut tullut pois heitettyä muuttojen myötä tai muuten heivattua veks puolivalmista työtä...





Tuon varsinaisen työn olinkin sitten unohtanut muuttokuormasta Rööperiin kodin nurkkaan huolella pakattuna. Pidempi tovi muuton jälkeen tuli uudelta asukkaalta viesti jossa kertoi nurkasta löytyneen "jonkun ryijyn" ja kysyi noudanko vai heittääkö pois. Koska olin liikennöimässä kulmille, ilmoitin saapuvani noutamaan jotain joka ei soittanut mitään kellojani. Sydänkohtaus meinasi sitten iskeä päälle kun sain käärön käteeni ja tajusin unohtaneeni reilun vuoden työstön toisten nurkkiin ja sen vielä olleen uhan alla lentää roskiin. Kertoo sinänsä jotain aivojen kuosista avioeromyrskyn keskellä... Nyt työ on kunniapaikalla uuden kodin seinällä.


Neulakirjan keskiaukeamalla komeilee rivi neuloja jotka omistan. Sattuneesta syystä en taida niitä enää käytellä... Useampaakin neulaa jouduin tihrustamaan kirkasta valoa vasten varmistellessani että neulan päässä oikeasti on silmä. Silmäni kun ei moista meinannut enää millään erottaa!!




Etulehdellä ja takasivulla ovat neulat jotka vielä kuuluvat käyttörepertuaariini. Armollisen isot silmät niissä kaikissa.



Do dii, nyt on siis haave omasta neulakirjasta ompeloitunut todellisuudeksi. Samalla istumalla rykäisin alkulämmittelynä myös ruman muovisen ompelulasikotelon tilalle iloisenkirjavan pehmopussukan. Kyllä nyt on ompelutarvikepussukkaa siis aivan urakalla sisustettu tekstiileillä. Jopa siinä määrin että pussukka alkaa tuntua ahtaalta... Ehkä seuraava työ onkin sitten isompi ompelutarvikepussukka? Tai noh, keskeneräisinä odottelevat valmistumisvuoroaan niin vauvanpeitto kuin nukkekodin tilkkumatto!!!

... onko mielessänne lisäehdotuksia muille ehdottoman tärkeille turhakeompeluksille..??


4 kommenttia:

  1. Onneksi sait "jonkun ryijyn" takaisin, se on kyllä aika hieno:)
    Mulla on semmonen neulansilmäpujottajalaite, vink-vink, ja on tosi tarpeellinen ja kätevä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ja kiitos! Hyvä kun muistutit, multahan taitaa löytyä sama vempain. Pitää vain opetella sen käyttö ;)

      Poista
  2. Hienoa, että sait takaisin upean Rööperisi. Minulla ei ole neulakirjaa. Johtunee siitä, että sästelen käsiäni ja pidättäydyn käsinompelusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps ja huh, onneksi tosiaan sain! Tunnustan että suurin osa neuloistani on "perintökaluja", jotka eivät käsissäni ole kauheasti kuluneet ;)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)