23.4.18

Kevät!

Viikonloppuna oli pitkästä aikaa mahdollisuus, ja melkeinpä ihana pakko viettää aikaa Villa Mörskällä. Talven pakkasten lomassa kun olin herännyt intoon ryhtyä vihdoin viimein palstaviljelijäksi kuljettuani vuokrapalstan läpi neljä kesää Mörskälleni, ja aina ohi kulkeissa muiden työn tuloksia ihaillen. Nyt olin sitten kypsytellyt itseni vastaavaan valmiuteen, ja sopinut treffit palstavastaavan kanssa katsastaaksemme vapaat palstat voidakseni valikoida niistä mieleiseni.


Lauantain ratoksi sekä voimakkaan tuulen tasapainottajaksi paistoi aurinko, ja hyppäsin lapselta lainaamani Jopon satulaan oman hyvin palvelleen kulkurini päästyä ansaitsemaansa huoltoon. Mutta jestas sentään, olikin kulunut vuosia siitä kun viimeksi olen sotkenut vaihteettomalla ja jalkajarruisella menopelillä yhtikäs minnekään! Lyhyt mökkimatka alkoikin tuntua polkiessa todellista paljon pidemmältä...




No, perille pääsin kuitenkin ja treffit toteutuivat sovitun mukaisesti. Viljelysalueella puikkelehdimme palstalta toiselle ihmettelemään ryteikköjä toisensa perään. Eivät täysin vastanneet mielikuvaani aloitustilanteesta, sen verran tuoreessa muistissa on vielä Villa Mörskänkin pihapiirin viidakon kesytys. Jäinkin siis suosiolla odottelemaan lisätietoja mahdollisesti muista keväällä vapautuvista viljelyskohteista.


Palstatarvonnan  päälle pääsin rantautumaan omalle plantaasilleni, jossa odotti pienimuotoisempi raivausoperaatio. Eräs kun oli jättänyt syksyllä haravoinnin tyystin väliin, perustellut laiskuuttaan itselleen sillä että lehdet saavat luovuttaa viimeisetkin ravinteensa nurmelle jnejne... No, nyt oli lumi sulanut nurmelta jättäen sinne tänne vielä melkoisia kosteikkoja ja paljastaen ankean työmaan.




Eikun kottarit pihalle ja harava kouraan. Samaiseen kouraan myös laastarit valmiiksi ja villahanskat puutarharukkasten alle jottei tulisi rakkoja. Koskahan tämä toimistoduunari vihdoin myöntää että ne rakot tulevat joka tapauksessa ja joka haravoinnilla? Kumpaankin käteen.

Piha on pieni, mutta pitkälle neljättä tuntia sen siistiminen kesti, koska ajellun nurmialueen ja kalliopläntin lisäksi putsasin reunuksilta pitkät heinät ja ruskettuneet saniaisenvarret pois jotta tulevan kesän "viidakko" näyttäisi myös siistiltä.

Pariin otteeseen maltoin istua aurinkotuoliin ja nauttia rinsessallisen voffelikaffin tai maukkaat eväsvoikkarit, paistatella nassua auringossa ja lepuuttaa jalkoja. Melkoisen monia kottarikuormia haravointijätettä kasasin kompostoitumaan pihan laidalle, ja kukkaruukkujen multia tyhjentelin kasvilavaan.



Voimaannuttavasta taukokahvittelusta huolimatta oli kotiinpalaava fillaroitsija päivän päätteeksi aikas kaput. Aurinko, tuuli ja liikunta sekä illalla kotona nautitut grilliherkut, punaviinilasillinen ja kuuma vaahtokylpy tekivät tehtävänsä. Uni tuli aikaisin ja maistui pyhänä pitkään <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)