Anna mulle tähtitaivas

Jep jep… oikeasti en sitä tavoittele, koska olen sen jo ainakin kertaalleen saanut. Taivas maalattiin ensimmäisen oman kotimme makuuhuoneen kattoon. Voitte vain arvailla kuinka monta kerrosta tummansinistä maalia tarvittiinkaan, jotta valkoinen katto saatiin muuttumaan yönsiniseksi… Kun tummuus vihdoin oli kohdallaan, oli aika tuputella sablonalla kultaiset tähdet kattoon. Itse olin jo tuossa vaiheessa remonttia niin raskaana, ettei minua päästetty keikkumaan huterille tikkaille, vaan siipan taiteilijaserkku riensi avuksi. Katosta tuli ihana! Se jopa esiteltiin Koti ja keittiö – lehden milleniumnumerossa! Kyllä sitä kelpasi katsella sängyllä ensin ison vatsan ja sittemmin pienen käärön kanssa pötkötellessä. En uskalla edes ajatella mitä asunnon seuraava haltija on ehkä katolle tehnyt… Niin tai näin, meillä se säilyy ihanan hassuna muistona ja parina valokuvanakin.

Tätä nykyä näen tähtiä muuten vaan. Olen suorastaan hurahtanut niihin. Tähtitieteestä en ymmärrä hölkäsen pöläystä, eikä minua siis kiinnosta ne valoa heijastavat möykyt avaruudessa juuri muuten kuin pimeänä iltana saunan rapulta niitä ihaillessa. Minä olen sen sijaan hurahtanut tähtien tekoon. En tanssivien tai kokkaavien tähtien, vaan kankaisten tähtien. Ei ehkä ylläri pylläri sinänsä…

Vuosikausia olen tilkkuillut, mutta viime ajat enimmäkseen tähtiä silläkin saralla. Viimeisin valmistunut tilkkutyö on suurin tähtityöni, ja sen toteutin jopa kaksipuolisena. Siipan vanhat kauniit ruutukuosiset paitapuserot ja anoppien puhkinukutut lakanat pääsivät tähän peittoon.

Myös tyynyt ovat siipan paidoista. Kuten alla näkyy, paidat on käytetty melko lailla tarkkaan kauluskäänteitä ja kalvosimia lukuun ottamatta. Siippani on jo tilkkupiirissä muiden naisten toimesta nimetty uudellen Paidattomaksi.

Peitossa olevaan taskuun voi sujauttaa vaikka salaisuuksia tai herkkuja.

Ja se lakanamenneisyyskin näkyy peiton kääntöpuolella hauskasti. Tässä on anopin tyttönimikirjaimet kauniisti lakanaan kirjottuna.

Tapanani on antaa töille nimet, mutta tälle torkkupeitolle en sellaista vielä ole keksinyt. Ehdotuksia vastaanotetaan, kiitos!

Esikoiselle ompelin pari vuotta sitten uuteen isojen miesten sänkyyn sini-puna-valkoisen, tähtikuosisen ja  ”Ameerikaksi” nimeämäni peiton. Nimi taisi olla enne, sillä reissu on edessä keväällä. Peitossa on hyödynnetty vanhoja farkkuja aina läpällisiä reisitaskuja myöten. Esitin toiveen että sinne voisi sujauttaa rakkauskirjeet piiloon, mutta eipä äiti sieltä paljoa salaluettavaa vielä ole löytänyt. Kumma juttu.

Tämä tähtireunuspeitto taas syntyi rakkaan ja touhukkaan muorini muisteloissa. Hänen lempivärejään ruskeata ja violettia löytyy tästä peitosta paljon, mutta muuten ei juurikaan meidän värimaailmastamme. Nyt peitto on sohvanselustalla eli koreasti esillä keskellä kotia. Työ sai muorin mukaan nimen ”Anna Emilia Superstar”.

Kuopuksen peitossa tähdet pyörivät värikkäänä, villinä hyrränä. Sillä kait työkin sai nimen ”Tivoli”. Tyttären tähtipeittoon olen harjoitellut erilaisia tähtimalleja. "Preerian tähti" -niminen tilkkublokki ja herkät pastillisävyt ehkä saivat aikaan sen että peitosta tuli ”Pieni talo preerialla”.

Farkut taipuvat tarvittaessa vaikka patalapuiksi. Näiden lappujen takataskuihin voi pujottaa kämmenet suojaan kuumalta pelliltä tai padalta.

Seuraava tilkkuilu on jo työn alla. Tähän aikaan vuodesta ommellaan joulunpunaisesta, piparinruskeasta ja tontunharmaasta kankaasta jouluisia töitä. Tähtiblokkeja olen surautellut jo pienen peitollisen verran, mutta voihan olla että suunnitelmat muuttuvat, ja monet saavat tänä vuonna pukinkontista jouluisia patalappujakin. Saa nähdä mihin tahto vie tekijää…

Toivottelen sinullekin paljon tähtiä taivaallesi,

tai vaikka sängyllesi ja hellankulmalle!