16.3.12

Kirpputorikauppiaana

Kevätaurinko ja mökin myynnin aikaansaama kaappien ja kampsujen läpikäynti ja roudailu paikasta toiseen olivat riittävän painavat syyt vihdoin viimein ryhdistäytyä ja tehdä taas jo useamman vuoden suunnittelemani asia: varata myyntipöytä kirpputorilta. Toki päätöksen jälkeen muutama päivä piti vielä arpoa josko menisin Jäähallille itse myymään päiväksi tai pariksi romppeita, odottaisinko pidemmälle kevääseen ja menisin Myyrmäkeen suurkirppikselle, vai jaksaisinko hinnoitella kamppeet ja kangeta ne itsepalvelukirpputorille. Jälkimmäisin vaihtoehto vei voiton. Laiskuus, mukavuudenhalu ja perheen viikonloppuaikataulut pitivät minut poissa pöydän takana seisoskelemasta.

Aikataulutin homman niin että tavaraa tarvitsi mahdollisimman vähän siirrellä paikasta toiseen. Mökki-irtaimistoa pakatessani tein jo jaon kolmeen: roskiin, kotiin, kirppikselle. Kirppiskamoja pakkasin sitten auton takarontin täyteen ja seisotin niitä siellä muutaman päivän kunnes pöytävaraukseni alkoi. Kampsut kannoin autosta suoraan myyntipöydälle, ja vasta niitä laatikosta purkaessa kirjoittelin + kiinnittelin niihin hintalaput. Näin meni aikaa kyllä jonkin verran, mutta minun ei tarvinnut välissä purkaa lastia autosta eikä levitellä tavaroita kotona hinnoittelua varten. Eikä siis myöskään pakata hinnoiteltuja romppeita takaisin pahvilaatikoihin ja nyytteihin, eikä kuskata kerroksista hissillä kadun varteen takaisin autoon. Ja ehtihän siinä hinnoitellessa kokea sitten sitä toisenkinlaista kirpputorihyörinää, sitä jossa jutellaan ostajien kanssa ja vähän neuvotellaan hinnoistakin.

Itse asiassa käytin yhden reservissä olleen lomapäivän kirppiskauppani käynnistykseen. Vietin ensin rauhallisen aamun perhettä aamiaisherkuilla hellien ja lapset kouluun saatellen, sitten köröttelin entisestään täyttyneellä autolla aamuauringossa läheiselle kirppikselle sen auetessa ja vietinkin siellä aikaa iltapäivään saakka. Lopputuloksena oli kukkuraiset pöydät hinnoiteltuna tavaraa josta oli joko pakko tai halu luopua jotta kotona kaapinovet menevät kiinni, ja kaapin siivoajalla säilyy mielenrauha…


Olin ehkä ollut aavistuksen skeptinen koko hankkeeseen lähtiessäni, vaikka olinkin ystävältä kuullut huimia myyntimenestystarinoita. Itse olin vuosia sitten kokeillut toisessa kaupungissa nuhjuista kirppistä, jossa tavara ei liikkunut juuri muuten kuin varastamalla ja jossa sai pitäjän kanssa tapella myyntitilityksistä ja sitten vielä roudata suuren osan sinne viedyistä tavaroista myymättöminä (tai pöllimättöminä) pois. Epämieltäylentävää puuhaa.

Nyt kuitenkin koin heti alkuun hauskan yllätyksen. Kaivarin Kanuuna osoittautui siistiksi, valoisaksi ja viihtyisäksi paikaksi, jossa opasteet olivat selkeät ja palvelu aina erittäin iloista ja nopeaa. Paikkaa on myös hauskasti sisusteltu, niin että sinne voi istahtaa päiväkahveille ostosten tai muuten vain kiertelyn lomassa. Tila on ullanlinnalaisen talon kivijalassa, entisen maalikaupan tiloissa, ja osin melko matalaakin tilaa. Pitkät ihmiset saavat todella kiinnittää huomion ”Varo päätäsi” –kyltteihin! Tilan mataluus kuitenkin luo siihen hauskaa basaarimaista tunnelmaa, jota vielä krumeluurit kalusteet, vitriinit, kultakehyspeilit ja itämaistyyliset matot lisäävät.


Ja kauppa käy siellä! Hieman olin nieleskellyt etukäteen Kanuunan hinnoille: kahden viikon (12 aukiolopäivää) myyntipaikka (pöytä + rekki / 2 pöytää / 2 rekkiä) maksoi 100 € ja tämän päälle perivät myynnistä 5 %:n provision. Ensimmäisen päivän myynti ylsi jo kuitenkin heti kattamaan vuokran ja huojentuneena saattoi todeta loppujen 11 päivän tulon olevan sitten varmaa tuloa. Ensimmäisen viikon myynti oli lähes 400 € ja toisen pitkälti toistasataa, käteen jäi kulujen jälkeen tuo nelisensataa. Ei lainkaan hassumpaa tavarasta joka oli itselle käynyt tarpeettomaksi!

Ihmiset myös käyttäytyvät Kanuunassa hyvin: pöydäntäyttäjän kanssa keskustellaan, tavaroiden historiasta ollaan kiinnostuneita, käsistä ja laatikoista ei raasteta mitään. Kahden viikon aikana huomasin vain muutamien tavaroiden kadonneen (arvokkaampiin myyntituotteisiin Kanuunasta voi edullisesti vuokrata hälyttimiä), koska pöydälle oli jätetty hintalappu ja tuote itse oli sieltä hävinnyt. Tai sitten oli pokkana vaihdettu hintalappua tuotteesta toiseen :(. Vaikka tavaraa ei enää omiin nurkkiinsa kaipaa, niin toki tuollainen sapettaa ja toivottelenkin karvaita nautintoja niille jotka moisia temppuja harrastelevat.

Pöytää oli hyvä käydä siivoilemassa päivittäin, tai sopia samaan aikaan kirppiksellä olevan ystävän kanssa pöytiemme siistimisvuoroista. Ensimmäisen viikon aikana toin pöydälle viisi satsia täydennyksiä houkuttelevimpien tuotteiden lähdettyä uusiin koteihin. Puolivälissä vuokra-aikaa kauppa alkoi selvästi hidastua, ja niinpä viimeisiksi neljäksi päiväksi polkaisin pystyyn rajun alen vähintään puolitetuilla hinnoilla. Varsinkin lastenvaatteet myivät tuolloin euron hinnoilla.


Parhaiten pöydälläni tekivät kauppansa astiat. Marimekko, Iittala, Nuutajärvi, Pentik ja Hackman katosivat nopeasti. Itseä ihmetyttävänä asiana myös kaikki peltiset tuotteet tekivät kauppansa, samoin erilaiset paistinpannut. Hömppäpokkarit katosivat korista parissa päivässä. Lastentarvikkeet myivät hyvin, kodinkoneet myös, sisutusjuttuja ja valaisimia meni jonkin verran, kodin tekstiileistä päiväpeitot ja vauvan filtit myivät hyvin, verhot ja pöytäliinat nihkeämmin. Lasten leluja en nyt myynyt, ne säästetään koulunpihan kirppistapahtumaan, jossa innokkaat myyjät saavat itse hoitaa hinnoittelun ja myynnin. Jännää…

Homman ehdottomasti tylsin vaihe, myymättä jääneiden tavaroiden roudaus autoon ja kellariin sai sekin ihan uuden hohdon, kun ystävän hyvin varustellusta autosta löytyi nokkakkärryt. Niillä oli hauskaa autoa pakata ja purkaa. Vaikka tavaraa meni kaupaksi autokuormallinen, niin melkoiset siemenperunat jäi yhä kuskailtavaksi...


Mökin tyhjennys jatkuu vielä keväämmällä, ja arvatenkin kotikaappien sisältöä tulee nyt lähiaikoina tarkasteltua erittäin kriittisin kirppiskauppiaan silmin. Tämän vuoksi varasin jo seuraavankin myyntiajan Kanuunasta, toukokuussa kaupankäyntini jatkuu! Puolityhjä kaappi kun hivelee silmää ja mieltä ah niin ihanasti!

Eipä voi muuta todeta kuin että olipa antoisaa ja suosittelen!

PS. Olethan varmasti ilmoittautunut mukaan neulomusiloitteluun? Vielä ehtisi pikaisesti…

6 kommenttia:

  1. wau mikä myynti ja siistin näköinen ja houkutteleva pöytä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, kehut toivottavasti kannustavat vielä toukokuiseenkin torikauppiuteen :)

      Poista
  2. Hienoa kuulla, että sait myytyä hyvin vanhat tavarat. Meillä on paljon kaikenlaista ylimääräistä astiaroinaa, joista ajattelin hankkiutua eroon. Täytyy miettiä, mitä niiden kanssa oikein tekisi...

    Kiitos käsityöiltakutsusta, en valitettavasti pääse nyt mukaan. Mutta tulen mielelläni seuraavaan tapaamiseen, jos vielä järjestät sellaisia uudestaan. :)

    VastaaPoista
  3. Pöytää varaamaan sit vaan tai muuten kampsut laatikkoon ja hyväntekeväisyyteen. Poissa silmistä, poissa mielestä!

    Katsotaan kuinka innokkaiksi huomenna intoudumme, hauskaahan se olisi jos käsityökutsuista sais aikaan toistuvan tapahtuman :)

    VastaaPoista
  4. Mahtista että tavaraa meni kaupaksi. Nuo vorot on kyllä kurjia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näin on, mutta onneksi harmistus unohtuu nopeasti :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)