Sokerileipurin opissa

Sain kutsun ystävältä Fantasia-kakkuiltaan tiedolla että ”joku julkku” opettaisi illan mittaan meitä tekemään kakkukoristeita. Työpäivän päälle hyppäsin sitten junaan ja matkustin aina naapurikaupunkiin saakka uusia oppeja ammentamaan.

Koulutustilassa Vantaan aikuisopistolla tapasimme iloisen puuhakkaan naishenkilön. Kakkumaailmaan ja leivontablogeihin juuri perehtymättömänä ihmisenä meni hetki ennen kuin tajusin kenen oppeihin olimme päässeetkään. Hauska opemme kun ei ollut enempää eikä vähempää kuin Suomen suosituimman leivontablogi Pullahiiren pitäjä ja kakkujentekomestari Taru Vihavainen! Leivonnan, kirjan kirjoittelun ja lapsiperheen arjen pyörityksen lomassa Taru pitää Vantaalla siis myös kursseja aiheeseen liittyen erilaisilla teemoilla.

Ilta oli herkullinen, kuinkas muuten! Muutamassa tunnissa saimme tehopaketin tietoa erilaisten massojen ominaisuuksista ja valmistuksesta, niiden värjäilystä ja muotoilusta sekä keittiöhygieniasta. Henkeä pidätellen seurasimme miten yksi kurssilaisista kauli marsipaanilevyn pyöreäksi ja sai kauniisti nostettua sen täytekakun päälle ja reunat laskeutumaan sulokkaasti kakkua myötäillen. Niin pelottavaa ja niin helpon näköistä! Madalsi kummasti kynnystä tehdä itsekin sama perässä. Tässäkin lajissa tosin tuli todettua ja todistettua että välineillä on väliä! Kun kaulinta-alusta ja kaulin ovat sellaiset ettei materiaali takerru kiinni jo kättelyssä niihin, niin lopputulos muistuttaa suuremmalla todennäköisyydellä henkeäsalpaavaa unelmaa, kuin se kaulimeen tarttunut +repeillyt massa.

Illan mittaan pääsimme värjäilemään valkoista marsipaania mitä kauniimpiin sävyihin Tarun suosittamilla geeliväreillä ja muotoilemaan niitä ihanilla muoteilla. Sokerimassasta muotoilimme käsin viehkeitä ruusuja vain lusikan ja voipaperipalan avulla. Niin näyttävää ja niin helppoa, jipijajee! Koristeita värkätessä syntyi ideoita mitä ihanimmista kakuista. Onneksi kohta koittaa kesä lukuisine juhlineen!

Voinee sanoa että hurahdin hommaan ja kotiin ei olisi malttanut lähteä. Onneksi ystävä oli varannut koppansa täyteen rasioita, joilla minäkin sain tuotokseni kuskattua ehjinä kotiin.

Näitä sitten tyttären kanssa iltamyöhällä vielä aseteltiin työpöydälle kuivumaan yön yli. Ja tietenkin näytille, niin että koko perhe pääsi huudahtelemaan asiaankuuluvat aih ja voih… Tytär varasi jo osan koristeista omaan synttärikakkuunsakin. Aikas hellyttävää, kun ottaa huomioon että syntymäpäivänsä on vasta syksyllä.

Kun koristeet olivat päivän verran saaneet kuivahtaa, pakkasin ne takaisin kansien alle. Mutta tällä kertaa en käteviin pakasterasioihin, vaan näyttävästi esille niin että saatoin jatkaa niiden ihailua.

Pääsiäisen mittaan osa koristeista päätyi jo somistamaan muotopuolia muffineja. Saatiin kahvipöytään vadillinen herkullisesti karvasmantelillekin maistuvia pääsiäiskukkia. Hyviä olivat, nam nam! Nyt pitää päästä retkelle Herttoniemen Bake & Party-kakkutarvikepuotiin. Ystävä siellä jo tänään vieraileekin ja lupasi tuoda minulle muutaman välttämättömyyden alkuun pääsemiseksi. Mutta pitäähän sinne varustetaivaaseen päästä itsekin hipelöimään! Kaupoista ilmeisen loppuunmyydyn Tarun kirjan tilasin netistä saman tien kurssin jälkeen. Ja tukussa pitänee myös käväistä hakemassa hyvää marsipaania ja paljon, kaupan pikkupötkylät kun näyttävät nyt kovin siroilta mun silmissä…

Jos oikein intoudun, niin saattaapa askarteluitani löytyä myös blogin synttärijuhlien tarjoiluista...