5.10.13

Pikaremppa

Eteisaulassa on jo pidempään häirinnyt pätkä seinää. Valkoiseksi maalattua komeronpäätyä, joka on aika keskeisesti esillä ja silmissä lähes koko ajan. Pinta on ollut röpöinen ja kolhiintunut, eikä remontin yhteydessä useampikin siihen sudittu kerros valkoista maalia poistanut kaikkea remonttimiesten siihen läikyttämää ties mitä. Jotain vaalean violettia, joka ei lähde irti kuin kait kirveellä. Myöhemmät mystisesti sattuneet sisäskeittailut ja fudikset eivät myöskään ole parantaneet seinän vaaleaa pintaa...

Kävinkin loppukesästä jo katsomassa tapettitarjontaa ajatuksella liisteröidä tähän jotain todellista huomion herättelijää. Ajatus liisterin sekoittelusta, tai ylipäänsä jauheen + sudin (on meillä sellainen. Täpötäyden kellarin perimmässä nurkassa...) ostamisesta tapettirullan lisäksi ei vaan napannutkaan. Ei myöskaan ajatus vuodan vettymisen odottelusta ja kuvioiden mittailusta + sihtailusta kohdilleen. Eikä liisteriläiskien pyyhintä sieltä täältä. Olen tainnut saada tapetointikiintiöni vuosien varrella täyteen. Rulla jäi siis ostamatta.

Äsken käväisin askarteluliikkeessä, no siis Sinooperissa (mainitsin sitten kuitenkin ja mainitsen myös etteivät anna mulle rojalteja mainitsemisestaan ;)) ihan muilla ostoksilla ja törmäsin täydelliseen juttuun!!!

Olen jo tovin ollut kovin ihastunut intialaiseen kierrätyspuumuotiin, ja jos mulla olisi tyhjä asunto ja ylimääräistä fyffeä (kaksoisutopia) niin kalustaisin sitä tosi paljon niillä mööbeleillä. Koska kumpaakaan ei just nyt satu olemaan, niin työstettiin sitten siipan kanssa kesäloman ratoksi apen vanhaa puutarhakalustoa tuohon moodiin. Siitä tuli ihan huippu, vuosikymmenten takaiset maalipinnat loistavat hauskasti uuden puunsuojan alta.

Nyt siis, kuten jo arvata saattaa, törmäsin taas ihanan värikkääseen kierrätyspuuhun ja päätin siltä seisomalta (oikeasti kävelin vasta kampaajalta tulleena kaameassa tuulessa ja sateessa vielä toiseenkin askartelukauppaan saakka ihan vain kävelläkseni takaisin lähtöpisteeseen ennen kuin joku nappaa aarteen nenäni edestä) eteisen ongelmaseinän koristuvan sillä!


Tuumasta toimeen. Päällystin seinän värikkäällä puulla. Näyttää törkeän hyvältä! Yllättäin nyt entisille paikoilleen rupeaman lopuksi päässeet grafiikanlehdet tuntuvat tulevan esiin paremmin kuin valkoisesta seinästä! En tiedä onko tässä oikeasti jotain väriopillista perää, vai onko tämä puhtaasti psyykkistä..? Ennen remppaa kun oletin asian olevan juuri päinvastainen.

Koska puuta jäi vähän yli seinän, jota en luonnollisestikaan ollut mittaillut, sai eteisen lipastokin kaipailemaani väriä pintaan. Muutamaa päivää aiemmin olin ehdottanut siipalle että maalaisin rähjävalkoisen lipaston kiiltomustaksi. En saanut idealle kannatusta, sain täyden tyrmäyksen. Nyt sain sentään vähän (tai paljon... tai ainakin montaa) uutta väriä pintaan ja keskiovessa olevat lommot piiloon. Myös oven yläreunaan tulleet maalin lohkeilut eivät enää lainkaan töki silmääni, nyt ne suorastaan kuuluvat kokonaisuuteen. Lipasto näyttää kierrätetyltä, ja sitähän se onkin. Ei Intiasta asti, mutta Hietalahdesta Kallion ja Ullanlinnan kautta sentään Punavuoreen. Leipomon takahuoneesta kellariverstaan ja lastenhuoneiden kautta eteiseen.



 Jotain hyvää on siipan reissuhommissa: nyt mulla oli valta päättää asia keskenäni (niin ihanaa olla täysin samaa mieltä asiassa ja jättää kaikki kakkakompromissit ensinnäkin miettimättä ja toisekseen vielä toteuttamatta) ja hoitaa homma ripeästi valmiiksi ennen herran paluuta. Pienellä jännityksellä odotin että kuinka monta päivää menisi ennen kuin huomaa muutokset ja miten reagoisi... 

No, mäpä sainkin täyden yllätyksen: Monsieur ei ollut päässyt iltamyöhällä monen tunnin reissaamisen jälkeen kuin kynnyksen yli sylissään isiä kaivannut muksu yöpissä, kun jo hymyillen ihmetteli ja ihasteli kaappia. Ja kun tovin päästä pääsi tervetuliaiskomitealtaan takkia riisumaan aulan puolelle, ja käveli uusiutuneen seinän ohi, niin ihastuksensa senkun syveni ja arvostuksensa mua kohtaan entisestään nousi. Jos siis sellainen edes ylipäänsä on enää mahdollista, kai sillekin jokin maksimi pitää olla..? 

On se mies ihana ja yllätyksiä täynnä! Edelleen olen kuitenkin satavarma että jos olisin näyttänyt kolmen metrin käärön dc-fixiä ja pyytänyt häntä sisustamaan sisääntuloamme 21 euron kontaktimuovilla, niin tarra ei olisi ikinä taustapaperistaan irronnut...


Ai mistä kummasta mahtoi taas tämäkin kuosi
ja värimaailma pulpahtaa seinään?




Mitä te puuhailette kun saatte olla home alone?


7 kommenttia:

  1. hyvältä näyttää ja ihana toi matto !

    VastaaPoista
  2. Ai eiks kukaan oikeasti tee yhtään mitään himassa keskenään ollessaan??? Unbelievable...

    VastaaPoista
  3. Tähän mä voin vastata vasta viikon päästä :) 5 yksinäistä päivää tiedossa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee ja jee! Yksi "laatuajalle" ja toinen sille että tosiaan joku sentään tekee jotain ollessaan home alone!!! Mä olin jo ihan huolissani ;)

      Poista
    2. Mä toivon, että osaan myös tuona aikana vain olla ettei koko ajan puuhaa jotain pitkään roikkunutta hommaa...

      Poista
    3. Jep, taitolaji sekin! Ja siihen vain olemiseen tietysti lasketaan mukaan luku- ja katselulistalla roikkuvat kirjat ja leffat..?

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)