2.11.13

Pyhäajeluilla

Muksuna teimme perheen kanssa aina perinteisen Tapaninpäiväajelun. Kuulimme historian rekiajeluista kilisevine kulkusineen, pakkauduimme kirkkaanoranssiin Taunukseen ja köröttelimme naapurikylään äidin nuoruuden ystävän luo syömään suussasulavaa Tosca-kakkua ja listaamaan joululahjoja. Tosca-kakkua jouluna, juu-u! Vuodesta toiseen sama seurue, samat tarjoilut ja sama reitti. Siinä sitä oli perinnettä kerrakseen. Vain Taunuksen väri vaihtui vuosikymmenten mukaan. 

Aikana jolloin autossa eivät sisälämmittimet pösöttäneet kuumuutta paukkupakkasten ja hankien keskellä teitä halkoessamme ja ikkunoista huurua raapiessamme oli takapenkki joulun kunniaksi varustettu punaisella villashaalilla, jonka alle oli ihanaa kömpiä hytisemään. Ja paluumatkalla torkahtaa sokerihumalanirvanaan... 

Viime vuosina Tapanin-ajelut ovat tyystin jääneet, mutta perinteet eivät, sillä olemme kehittäneet perheen oman perinteen. Pyjamapäivän. Silloin ei ulko-ovea avata, vaan mussutetaan suklaata ja porkkanaloodaa yöpeissä jos maltetaan lahjakirjat ja -pelit jättää hetkeksi omilleen. Hela dagen! Aivan lähestulkoon parhautta jouluissa!

Tänään loimme kukaties uudenuutukaisen pyhäajeluperinteen. Aurinkoisen ja mukavan lämpimän marraskuisen aamun kunniaksi hyppäsimme fillareiden selkään ja kaartelimme rantoja pitkin tunnelmalliseen Tervasaareen. Sieltä käsin kyllä kaupunkisilhuetti esittelee parhaintaan! Aamukaffepöydässä olimme juuri miettineet mennäkö kesällä New Yorkiin vaiko eikö mennä. Siinä vasta mitätön pulma, päätimme että emme. Fillarin selästä saikin sitten katsella opiskelijabudjetille sopivampia tornitaloja, joiden kolkkoutta Merihaan komia kulttuurisauna hieman lievensi. Sitä ei ois kait Nykissä nähnytkään...







Kotirannasta löytyi kuitenkin se mikä eniten sydäntä sykähdytti. Kahdeksan vuotta Pelastuslaitoksen palkkalistoilla aikaansai sen että niille tyypeille ja uljaalle kalustolleen mun sydämessä on aina oma pieni soppi.


Pyöräilyn päälle teki kauppansa täytetyt crepit ja välimerellinen salladi. Jollei muuten niin punkulla alas huuhdellen ;). Illalla on luvassa vielä naminamia kurpitsapiirakkaa, kun jatkamme Halloweenin juhlintaa. Karmea juhlinta päätetään kuumasti ja korkeasti katolla yölöylytellen. 

Partsilla palaa jo keraaminen kurpitsalyhty ja koreissa köllettelee pari pientä oranssia kaunotarta, mutta koverruspuuhiin ei nyt ryhdytty. Ollaan kyllä jutuissa palattu muutamaankin otteeseen tänään vuosi sitten Halloween-partyissa saamaamme upeaan lyhtyyn.

Sen näyn ja fiiliksen, jossa komea nuori mies astuu rapusta sisään kantaen jättimäistä, loistavaa kurpitsalyhtyä, toivon saavani säilyttää 
mielessä ja sydämessä kautta aikojeni <3


 



2 kommenttia:

  1. Kyllä stadissa löytyy paljon hyviä kuvauskohteita. Minulla taitaa olla aikalailla samanlainen kuvakokoelma. Pidän noista nosturista ihan mielettömästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nosturit ovat jotenkin niin ylväitä :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)