Turkoosi

Turkoosi kotiutui hietalahtelaiskellarista punavuorelaiskyökkiin jo männä viikolla. Nyt on huokailtu onnesta ja ihastuksesta aina keittiiöön astuessa tai ihan vain ohi kulkeissa. On myös juotu juhlakaffet Turkoosin kotiutumisen kunniaksi appivanhempien kanssa, ja samalla esitelty apelle muodonmuutoksen kokenut palanen hänen omaa historiaa.

Tarkoitus oli viedä Turkoosi pariksi yöksi partsille pakastumaan ennen keittiöön pääsyä (siis kuka maksaakaan tuhoeläintorjuntalaskuja työkseen ja on ikävän tietoinen vanhoissa esineissä majailevista ilkeistä otuksista..?), mutta ei tämä kaunotar ikinä sinne asti päässyt. Siipalla oli kiire näyttää kaapin paikka, ja sen kerran kun sai siihen kotonaan mahdollisuuden, niin ilolla sen hälle soin...

Leipomon entisessä varastossa majaili leipomon entinen myymäläkaluste, johon olin iskenyt jo vuosia sitten silmäni kellarissa käydessäni. Nyt kellaria alettiin tyhjentää, ja varasin takanurkkaan piiloutuneen, kamojen sekä valtavan pöly- ja nokikerroksen alle hautautuneen mööbelin itselleni. Kun kellari oli sitten tyhjentynyt, pääsimme tuunaamaan lipastoa.

Alla urbaani luolamies paloittelee sukunsa historiareliikkiä. Lipasto oli siis kolmanneksen nykyistä pidempi ja aivan liian suuri meidän rajallisiin neliöihin. Koska kolmannes oli myös pystyä avohyllykköä, vähän kuin LP-hylly, ei sille ollut meillä keksitty käyttöä. Leipomossa niissä ehkä aikoinaan oli erilaiset pulla- ja leipäpussit omissa lokeroissaan? Siippa siis pätkäisi palan pois ilman että olisimme tunteneet kauhua antiikkimööbelin pilaamisesta. Sen verran rähjääntynyt se oli jo valmiiksi ja muutenkin tuunaussuunnitelma vähemmän konservoiva...

Pätkä sai pintaansa räväkän värin, kolme kerrosta täyskiiltävää turkoosia maalia. Vaihtoehtoina olivat myös poltettu oranssi ja heleä pinkki, jonka maalikauppanimi oli houkutteleva Barbie (miten mun silmät siihen  osuivatkaan???) ja joka nimensäkin perusteella sai välittömän hylyn siipalta. Nieleskellen hyväksyi seuraavaksi vähemmän kamalan värivaihtoehdon.

Kolme uutta vedintä askarreltiin kadonneiden paikoille. Alla ovat maalattuina syyt siihen miksi lipastoon alun perin kiinnitin huomion, ja siihen niin palavasti ihastuin. Kuka voisi sanoa kiitos ei näille lasilaatikoille ihanine vetimineen? En minä!

Viikon pesun, lisäpesun, rapsuttelun ja maalailun jälkeen lipasto kannettiin autoon ja sieltä kyökkiin. Päälle kaivettiin vanha kahvinkeitinkin, koska vastajauhetun papukahvin lisäksi olin jo tovin kaipaillut vaihtelua kahvimakuihin maustekahveilla, ja suodatinkeittimelle oli siis taas käyttöä. Kaksi keitintä ja korpputarjotin tekivätkin Turkoosista keittiön uuden kahvikeskuksen, ou jee!

Ja mistäkö siis taas tämä värivalinta sovinnaisen valkoisen tai harmaan sijaan? No, lapsuuden muistosta tomeran Signe-tädin ihanan huvikumpumaisesta talosta, ja sen keittiössä olleesta kiiltävän turkoosista isosta lipastosta. Maalikauppaan lähtiessä nappasin kuvan lampuista ja niiden väreistä sitten valitsimme tuon hallitsevimman.

 

Nyt on aamukaffet keitelty Turkoosin päällä, ja ihan kohta on aika lähteä neulekahvilaan ystävän kanssa herkuttelemaan, höpöttelemään ja neulomaan! Vaihtelua viimeviikkoiselle ompelukahvilakäynnille ;)