Perhe on kiva

Osa tekstistä on 28.10.2014 poistettu saamani kehotuksen vuoksi.

Vuosia sitä ajattelee olevansa hurjan tärkeä osa dream team'iä. Osa aivan kertakaikkisen huippua perhettä. Perhettä jossa on hauskoja, kauniita ja osaavia lapsia, rakastavat ja fiksut vanhemmat ja poppoolla hyvä draivi päällä. Mennään ja tehdään paljon tiiviisti yhdessä. Pusitaan, halitaan, höpsötellään ja jaetaan rakkaudentunnustuksia päivittäin. Toki on myös aikoja jolloin ollaan väsyneitä, kiukkuisia ja tympääntyneitäkin, mutta hauskat asiat aina ajavat onneksi ohi näistä oloista perheen karavaanin kulkiessa ja karusellin pyöriessä.

Kunnes tulee se päivä, jolloin kuulee yhden tiimin jäsenen feikanneen jo vuosia. Etsineen onnea itselleen aivan muulta suunnalta ja löytäneenkin sen. Päivä jolloin karavaani pysähtyy ja karuselli hiljenee. Tilalle tuleekin vain maailmanloppuja ja vapauden tunteita samalla vuoristoradalla. Se sattuu.  

Järki ei käsitä miten kaksi viisasta ja vastuullista aikuista ihmistä pystyy särkemään ...xx... hengen elon ja hormoonihöyryissään aikaansaavan ydinperheidensä lisäksi hyökyaaltoja ja maininkeja kymmeniin muihin ihmisiin: isovanhempiin, muihin sukulaisiin, ystäviin, tuttuihin, naapureihin, lasten kontakteihin ja sidosryhmiin. Ei piru vie ole mieltä ylentävää kertoa lapsen koululla puolisonsa salasuhteen seurauksista, mutta näköjään pyykkimuijan pitää venyä aivan kaikenlaisen likapyykin hoitoon.

Uskon kuitenkin vahvasti kaikella olevan tarkoituksensa, ja että sitä myös saa mitä tilaa. Tilauksistani paras antoi mulle aikoinaan suloiset kaksoset todettuani maailman parhaalle ystävälle että "kun tässä iässä vielä rupeaa lapsia tekemään, niin samalla vaivalla voisi pyöräyttää useammankin". Näin kävi ja niin sen on oltava nytkin. Tilauksen teko on nyt vaan niin hiton vaikeaa, kun ei tiedä itsekään että alkaisiko sitä taistella tuulimyllyjä vastaan perheen puolesta, vai sen samaisen perheen vuoksi vain ryhtyä sopeutumaan tilanteeseen ja luoda uutta tulevaisuutta. Mielipiteet ja niiden perustelut itselle vaihtelevat päivittäin.

Elämä myllertyy niin kovalla kädellä ettei sitä meinaa uskoa todeksi, ja silti myllerryksessä on hyvätkin puolensa: pintaan nousee ihania asioita, joita on unohtanut tai kiireisessä arjessa lakannut arvostamasta riittävästi. Mullistus antaa myös niin halutessa mahdollisuuden toteuttaa haaveita joita ei aiemmin ole voinut vanhassa kuviossa toteuttaa. Samalla tosin joutuu hautaamaan niitä aiemmin yhdessä laadittuja unelmia ja suunnitelmia, ja yhtä helvetin tuskaa sekin on. 

Ajanlaskun nollauksessa olisi luullakseni myös se ihanuus että toisen aikuisen aikataulut ja säädöt putoaisivat lähes tyystin pois omasta kalenterista, aikaa vapautuisi kummasti kun neljän passattavan sijaan keskittyisikin enää kolmeen lapseen. Heitä nyt jo paapookin ja hellii itkuntuherruksen, raivoamisen ja seesteistenkin hetkien lomassa normaalia vielä enemmän jotta pysymme kaikki tolpillamme.

Erosta selvinnyt ystävä totesi vuosia sitten ettei toivo avioeroa edes pahimmalle vihamiehelleen. Saas nähdä mitä tästä meidän mankelista aikanaan puristuu ulos. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Siihen on pakko uskoa nyt. Tilaan siis kivan perheen, kiitos! On sen muoto ja kokoonpano sitten mitä onkaan.