keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Dogimama

Nyt se on sitten tapahtunut! Olen korottanut itseni koiramammojen kastiin!!! Sinnehän ei tepastella sitten miten sattuu, vaan se tapahtuu hyppäämällä toppasaappaisiin. Vuosikausia olen odottanut että lapset kasvavat ulos kuomistaan, ja talvinen kenkävalikoima eteisessä alkaa näyttää houkuttelevammalta. Nyt kun se aika on aivan huulilla, menen ja hankin itselleni karvavuoriset kumpparit!! Tai noh, kumilla tiivistetyt nappanahkamenopelit. Hipsterien Hakkapelitat. Ne joita ilman ei melkein selviä naparet... öö... talvisessa eteläsuomalaisessa kantakaupungissa...

Mikä mulle on oikein tullut??? Mulle on tullut kaksi koiraa ja yksi talvi! Palelevat varpaat ja herkästi kipeytyvä kurkku mulla oli jo valmiiksi. Nyt ei tarvitse enää hytistä yhtikäs pätkän vertaa vanhoissa, kastuvissa kengissä ulkona talutushihnojen päässä seisoskellessa, eikä edes kaikessa rauhassa nuuskutuspaikalta toiselle kävellessä. Nyt kelpaa happea haukkailla kaikessa rauhassa.

 

Musta ei tainnutkaan tulla ihan vielä tämän vuoden puolella divorced woman, mutta musta aivan satavarmasti on tullut dogimama! Tämän andywarholimaisen (kaikkea kivaa sitä uudesta luurista löytyykään...) kuvan myötä saapastelen kohden uutta vuotta 2015 ja toivon meille kaikille sinne huisin paljon väriä ja lämpöä, pehmeyttä ja helliteltäviä <3



maanantai 29. joulukuuta 2014

Mitä eroa on..?

Mitä eroa on vaimolla ja koiralla? No, kaikkihan me tiedämme joko omakohtaisen kokemuksen kautta tai kaupungilla kuultuna että vaimoa voi kusettaa puhelimessa, mutta koiran kanssa moinen temppu ei onnistukaan.

Oma rotunsa onkin sitten me tulevat ex-vaimot. Meillä kirjallisilla viesteillä ja suullisilla valheilla kusetuksen kiintiö on tullut jo täyteen, eikä yhtään enempää tarvitsekaan sitä lajia sietää tai hyväksyä. Kaiken maailman meriselitykset, juonenkäänteet ja kotiinpäinvedätykset on tullut jo niin koettua!

Kaunis kiitos kohdalleni osuneista ihanista ja taitavista juristeista! Mielihyvin jaan tarvitseville heidän yhteystietojaan niin lasten tapaamisoikeussopimuksiin, elatusmaksuihin kuin osituslaskelmiin ja -sopimuksiin liittyen.

Kiitos heidän tämä Päivityskään ei nyt kerro ruuhkavuosien onnenmurusista, eikä edes armopaloista, joita mulle on euroina viime aikoina yritetty tarjoilla. Nyt on kusetus loppunut, on melkeinpä vuoltu kultaa, onpa käyty kipeästi kukkarolla ja lähes tuikattu tikariakin sydämeen (lue: pankkitiliin). Tätä vanhaa rakkia ei aviomies kuseta enää puhelimella eikä meileillä!


Kuva on, kuten kuvasta selvästi näkyy, napsaistu jo syksyllä. Silloin henkinen kusetus alkoikin jo jäädä pienempään rooliin hyvin aktiivisen fyysisen kusetuksen rinnalla. Tässä viime viikkojen pyörityksessä ei hankikuvia niin koirista kuin lapsistakaan ole vielä ehditty napsia. Kohta lähdenkin taas viivana ulkoiluttamaan pienen pienet, suloiset piskimme. Katsotaanpa josko saisin mukaan matkaan vielä kusetuskaverinkin.
Puristus on päättynyt.
Pakkasesta huolimatta on helppo hengittää.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hassunhauskaa joulunaikaa!

Vuosi on ollut rankka ja mullistuksia täynnä. On lennetty rähmälleen, valuttu kyyneliä ja räkää, mutta noustu myös tukevasti takaisin jaloilleen, kuvan kertoman mukaisesti ajoittain saatu jopa jalat irti maasta ja päät pilviin. Parasta kaikessa on kuitenkin se että hymy on palannut meidän kaikkien neljän huulille mankelista ulos puristuttuamme.

Joulukin tulee olemaan aivan erilainen kuin mikään aiempi, mutta me pystymme jo nauttimaan siitäkin, toisin kuin kesällä uskoimme. Kun tästä vuodesta on selvitty näin tolpillamme, selviämme kyllä ihan mistä vaan!

 
Hassunhauskaa joulunaikaa ja
onnellista tulevaa vuotta 2015,
ystävät ihanat!
 
 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Valon taikaa

Vielä yksi kuva vanhoilta kotikulmilta. Tässä kuvassa, tai siis tilanteessa kuvan ja kameran takaa on taikaa! Mikä onnen humahdus kuohahtikaan pipoon, kun iltalenkillä kulman takaa paljastui tällainen valoelämys!! Viitisenkymmentä askelta kotiovelta heitti mut ajatuksissani kauas eksoottisiin maisemiin. Niin piristävä kokemus vesisateisen kaamoksen keskellä.


No, näkeehän Lintsin Maailmanpyörästikin kauas, mutta mä näin
mielessäni vielä paljon kauemmas ja paljon lämpimämpään.

Kummasti houkuttelevat kumpainenkin.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Asioilla on tapana järjestyä

Tämä kyltti Diakonissalaitoksen seinässä pysäytti iltana eräänä entisillä kotikulmilla kesken kaiken koirien lenksutuksen. Puhutteli ja pani ajattelemaan. Ajattelemaan aika syviäkin mietteitä. Tajuamaan että juuri niin se on, ja juuri niin on tässäkin taas käynyt. Muistamaan senkin että sitä saa mitä tilaa!


Elämä on mallillaan, kivasta kodista on muutettu toiseen ja vielä kolmanteenkin kivaan. Uusia ihania ihmisiä on elämässä roppakaupalla, pari kovasti toivottua koiraakin. Kaikki olemme terveitä ja about järjissämme. Elämä on täynnä  huolenpitoa, iloa ja rakkautta.

Joulu ihanine valmisteluineen, koristeluineen, tapaamisineen, juhlineen ja lomineenkin on ovella. Jopa muutto meni rutiinien voimalla helposti, ja kaikille tavaroille löytyi muutto muutolta pienenevässä kodissa paikka. Tosin kellarikomero vanhassa kodissa on edelleen tyhjentämättä, mutta sekin on vain logistiikkaa, uuden kodin kellari kun on vanhaa tilavampi, joten senkun heittää romppeet sisään. Sitten aikanaan, asioilla kun on tapana tavalla tai toisella järjestyä...

Olen järjestyksen ihminen neitsyen tähtimerkin aivan vimmaisallakin voimalla, ja voin todeta tän neitsyeen + pesueensa elämän olevan nyt jälleen oikein mukavaksi järjestynyt!


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Here we go again!!!



Vaikka joku ajattelisi että mennyt puolivuotiskausi olisi ollut hiljainen, rauhallinen ja seesteinen, niin omalta osaltani voin todeta että SO NOT!!! Puolessa vuodessa tuntuu tapahtuneen melkein enemmän kuin puolessa elämässä!

On unelma(ksi luultu)liitto hajonnut pirstaleiksi
ja perhe jakautunut kahteen kotiin,
on hankittu merenrantahuvila metroradan varrelta
ja raivattu innolla sen pihaa ja pirttiä,
on vierailtu tuntemattomissa lähimaastoissa
ja lennelty kauas itään irtiottamaan,
on koettu muutamien ihmissuhteiden katkeaminen
ja vahvistettu monia vanhoja sekä solmittu uusia ystävyyksiä,
on väännetty soppareita muksuista ja mammonasta
ja keskusteltu räkää valuen itkien tai mykkänä viestien,
on käyty viikkoja erokerhoja pitkin syksyä
ja saatu päihin ja sydämiin paljon hyvää,
on opiskeltu, valmistuttukin puutarhuriksi
ja palattu vintille virkanaiseksi,
on annettu koti kahdelle karvapallolle
ja kiinnytty sänkyyn ruikkiviin pikkukoiruuksiin,
on etsitty hädissään pikaisesti kotia
ja löydetty kiva Kalliolta kukkulalta,
on etsitty uudelleen hitaasti kotia
ja koettu pettymyksiä ja perään isoja iloja,
on muutettu heinäkuussa yhden puiston laidalta
ja muutettu joulukuussa toisen puiston laidalle.

Elämä on (laiffia),
 ja se maistuu nyt juuri sille mille sen kuuluukin maistua.
Namille.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Sweetheart

Ihana tilkkuopemme Jenni toi vuoden viimeiseen tilkkuiluun pikkujouluherkuksi käsin tehtyjä vaahtokarkkeja. Asia jonka olemassaolosta olin ollut autuaan tietämätön koko tähänastisen eloni, ja kokemus, jota en voine unohtaa loppuelonani! Niin suussasulavia, möhkälemäisiä herkkupaloja, että härrekyyd ja oksat pois! Makeita kyllä, mutta aivan eri sfäärillä kuin muksujen sokeriset herkut. Näissä maistui maut, jota väritkin lupailivat!


Heti ensipalat maisteltuamme tenttasimme Jenniltä puodin osoitteen ja päätin sinne itsekin pian suunnistaa. Näin teinkin, kun oli sinne oikein asiantynkää... Herkullinen lahjaidea ratkaistuna! Karkkikauppa Sweetheart sijaitsee Etelä-Helsingissä osoitteessa Uudenmaankatu 32, ja on auki arkisin klo 11-18 ja lauantaisin klo 11-15. Menkää, menkää!

Astuminen sisään liikkeeseen oli samalla astuminen herkkutaivaaseen! Niin kauniisti esille aseteltuna niin paljon herkkua. Vaahtokarkit sai poimia sellofaanipussiin ihanista, ylellisistä lasikulhoista. Makuina ovat kuvan salmiakin, vadelman ja passionhedelmän lisäksi myös ainakin minua jouluunvirittävät sirtuunakaardemumma ja omenakaneli. Slurps!

Kaupasta saa mitä erilaisimpia herkkuja niin omaan karkkipäivään kuin mukavan ylellisiksi lahjoiksi. Palvelu on ystävällistä ja miljö kaunis. Namien lisäksi valikoimista löytyy muitakin herkkuja, käykääpä itse valitsemassa mieleisenne!

Hieman nolostuin kuullessani entisillä kotikulmillani toimineen kaupan olevan jo 3-vuotias. Mun kannalta tosin ihan hyvä, että kuljin yleensä matkani maailmalle kaupan toiselta laidalta ja vältyin kanta-asiakkuudelta... Nooh, helsinkiläinen, käsintehty merisuolakidetoffee saa mut kyllä palaamaan puotiin ensimmäiseksi, ja niitä toisia ja kolmansia syitä on tarjolla hyllyt notkuen!


perjantai 5. joulukuuta 2014

Koira tuli taloon

Itseasiassa koirat tulivat taloon! Mäkun olen viimeiset vauvatkin saanut tuplana, niin miksen sitten hauvatkin?!? Varsinkin jos sellaisia meille tarjotaan tuplana. Varsinkin jos kolme lasta ovat kaikki aika ajoin mankuneet koiraa meidän perheeseen. Otetaan sitten useampi samalla rytinällä!

Helppoa se on tehdä silloin kun koirille on sovittu palautusaikakin, ainakin kuukauden tai vuodenajan tarkkuudella. Kun emäntänsä on lentänyt kauas lämpöön ja valoon snorklailemaan voimme me harjoitella koiraperheen elämää. Räntäsateisessa marraskuussa, pimeässä joulukuussa, kylmässä tammikuussa ja ehkä vielä kylmemmässä helmikuussa ennen loskaista maaliskuuta. Siinä ehtii ottaa kunnon tuntumaa asiaan ja selvittää onko meistä koiraperheeksi.

Koirat ovat nyt asuneet luonamme vajaat pari viikkoa, ensin treenautumassa puolin ja toisin, ja nyt jo ihan pysyvämmin. Kaksosia ei ole enää ollenkaan vaikea saada aamulla hereille hommien kutsuessa heitä; toisen pisuttaessa koirat toinen laittaa pöperöt kuntoon ja huuhtoo suun murkinan päälle. Lapset ovat myös hoitaneet suurimman osan ulkoilutuksista kaikkina päivinä ja täysin nurisematta!!! Kauanko tämä ilmiö yleensä kestää???


Minäkin ulkoilen nykyään hyvin säännönmukaisesti, jopa ihan kellon mukaan tyttöjen kanssa iltayöpisuillen. Suloisten, ihanien karvapalleroiden kanssa. Sellaisten joita aiemmassa elämässä kieltäydyimme kotiimme ottamasta, sellaistenkin joita lapset kesällä mankuivat isin tyhjäksi jättämään tilaan kodissamme ja jopa sellaisten joita en aio enää ehkä emännälleen palauttaakaan...  

Näin me neidin kanssa aamupalapöydässä 
tänään kaavailimme <3


maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulupuu on ommeltu




Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.

Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.

Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat.
Autuuden ja anteeks´annon, kaikki taivaan tavarat.

Anna, Jeesus, Henkes´ valon jälleen loistaa sieluumme
sytytellä uskon palon. Siunaa, Jeesus, joulumme.

Säveltäjä: suomalainen kansansävelmä
Sanat: G. O. Schöneman


Joulupuita on tosiaan rakennettu! Tilkuista tällä kertaa. Vuodenalun ompeluinnossa ja silloisissa joulun jälkimainigeissa ompelin leveitä vihreitä ja kapeita punaisia kaitaleita yhteen, ja leikkelin ne sitten kolmioiksi, joulunauhakoristeisiksi kuusiksi. 

Marraskuussa kaivelin jotain aivan muuta kangaskaapista, kun törmäsinkin kuusiin. Päätin että nehän eivät muuten jää kaappiin happanemaan yli joulun, vaan pääsevät paraatipaikalle joulupöytään! Ajatus jouluisista tyynyistä muuttui siis melkein vuoden muhiessaan suunnitelmaksi jouluisista tableteista.



Kuusiin tikkasin ronskilla siksakilla pussaamaan patistavat misteli-koristepallot. Tikkasin puut vihreällä, tiiviillä siksakilla punaruudulliseen puuvillaan. Samaista nostalgista kuosia löytyi lapsuuskodin leipäkoriliinoista. Kuuset koristelin vielä vapaatikillä surautelluilla ohuilla kultaköynnöksillä ja latvatähdillä. Reunoihin ompelin kaitaleet mistelikangasta.

Taustakankaiksi päätyi neljää erilaista punavalkoista puuvillaa. On tähteä, kukkaa, ruutua ja mollaa. Ajatus on että tabletit toimittavat virkaansa myös näin toisinpäin. Kuusiblokin ja taustakankaan ompelin pussiksi, jonka väliin tuli tukevaa markiisikangasta.



Ompelukset viimeistelin parilla tikkauskierroksella ja kääntöaukon ompelin kiinni käsin. Ai että se on tuskaa mulle kerta toisensa jälkeen! Nyt kelpaa jouluisia murkinoita mättää, kun on pöytä pantu koreaksi!


Ihanaa joulunodotusta, ystävät! 
Väijykää tonttuja ikkunoiden takaa...