lauantai 4. huhtikuuta 2015

Koirakoe

Koirakokeemme on päättynyt, ja karvaturrit palanneet emännälleen. Tai itseasiassa emäntä palannut, karvaturrit noutivat rakkaan maailmanmatkaajan lentokentältä pääsiäiseksi kotiin. Marraskuun lopussa koiruudet tulivat, huhtikuun alkupuolella lähtivät. Elimme vuoden pimeimmän, kylmimmän ja loskaisimman tai muuten vain märimmän ja kurjimman ajan koiraperheenä. Mikä oli kokeen lopputulos, loppuiko keskustelut koiran hankinnasta ja mihin lopputulemaan?

  
Koirien lähdettyä:
+ emme herää koirien vinkunaan ja aloita aamua keskustelulla siitä kuka veisi tänään koirat erittäin pikaisesti aamupisulle
+ ei tarvitse enää karistaa unenrippeitä silmistä vauhdilla siinä vaiheessa kun öinen ylläri itämaisella matolla liiskautuu paljaiden varpaiden väliin
+ kotiinpalaajat eivät haise ulolle
+ koiranruoan lemu ei leijaile keittiössä
+ radio ei huuda koko päivää ihmisettömässä kodissa yrittäen viedä edes vähän huomiota rappukäytävän ääniltä, jotka joillekin olivat kovin ärsyttäviä ja panivat räyhäämään jok'ikinen kerta. Asia, joka kysyi naapureiltakin kärsivällisyyttä, koska asumme sisäntulokerroksessa, joten ääntä rapussa riittää. Kaikilla naapureilla ei kärsivällisyys riittänytkään...
+ töistä ja harrastuksista ei tarvitse juosta kotiin pissahädän vuoksi. Ellei sitten korkeintaan omansa...
+ imurointi onnistuu ilman kahden pienensuuren egon hyökkäyksiä imuria kohtaan (vihollinen kun oli karkoitettava ja hulluksi oli tulla johdon kelautuessa imurin sisään, sitä oli aivan pakko päästä järsimään!!)
+ makuuhuoneiden ovet voi jättää auki päiväksi ja yöksi, ei tarvitse varjella sänkyjä enää pissaajalta, eikä tarvitse ketään  sulkea pieneen tilaan yöksi kahden räksyttäjän kanssa, jotta näillä olisi turvallisempi olo...
+ sohvalla voi istua muutenkin kuin lammikossa, kotia ei tarvitse suojata peitteillä ja esteillä pissahyökkäysten pelossa, me kun saimme kokea niin toistuvat mielenosoitukset kuin aikuisen koiran eroahdistuksen (emännästä, 2 kodista, lapsista jotka joka toinen viikko aina katosivat muutamaksi päiväksi)
+ räntäsateessa ei tarvitse ulkoilla jollei huvita! Ketä oikeasti huvittaa?!?
+ allergisen lapsen nuhan alkuperää ei tarvitse miettiä omatunto kolkutellen
+ kohokudotut villakangastakit, uudet nahkasaapikkaat ja ohuet sukkahousut ovat vaatekappaleita, joita ei tarvitse suojella metrin korkeuteen pomppivilta kääpiöiltä
+ kukaan meistä ei koe tarvetta raapia uusia ovilistoja urille
+ korkeakiiltopintaiselta ruokapöydältä ei tarvitse pyyhkiä tassujen jälkiä (!!!) ennen ruokailua, eikä sen jälkeenkään
+ kättä ei enää nuolla märäksi, vaikka jotakuta sillä vieläkin paijailee
+ lämmintä kakkaa ei tarvitse pussittaa ja kuljetella pitkin kotikulmia naapureidenkin nähtävänä
+/- kukaan ei enää katso hellyttävästi rakkautta kerjäten ja sen perään kirjaimellisesti läähättäen
- pitkille iltalenkeille ei ole pakko lähteä, jollei huvita. Tylsää puuhaa yksin...
- ventovieraiden, hymyilevien ihmisten kanssa keskustelemaan pysähtely kadulla tuntuu luonnottomalta 
- muksujen saanti vartin happihyppelylle vaatii perustelut, joita en vielä ole keksinyt
- Burberryn posliiniastiasto kotimme varustuksena on historiaa
- käsi kaipaa pehmeän pörröisää paijattavaa
- lapsi on surun murtama



Kokeen päättymisen plussakertymä on niin vakuuttava, että lopputulos oli selvä jo kauan ennen kokeen päättymistä. Yksi meistä on murheen murtama koirien lähdettyä, muu perhe huokailee helpotuksesta näin käytyä. 

Me emme ole koiraperhe, mutta olemme etuoikeutettu perhe koska saimme mahdollisuuden kokeilla asiaa osana asian harkintaa. Me säästyimme koirista luopuessa yllättäviltä sydänsuruilta, koska emme olleet epäonnistuneet ja joutuneet palauttamaan jotakin josta luulimme haluavamme selviytyä. Lainakoirille oli sovittu palautusaika, ja juuri näin koe osaltamme päättyi. 

Kokeen myötä me saimme ajatuksille tai toiveille selkeyden, monta kokemusta joista osa oikein mukavia ja hellyttäviäkin, ja annoimme samalla myös mahdollisuuden upeaan reissuaikaan koiruuksien emännälle. On mukavaa olla mahdollistamassa seikkailuja :) Koiratkin säilyvät elämässämme ja paijailtavinamme, vaan eivät enää kämppiksinämme.




Lapuista alimmainen on poistettu ovesta.



 


11 kommenttia:

  1. Tutkimuksenne vaikuttaa sekä luotettavalle että pätevälle, joten tulosta voi siis pitää oikeana :D. Meillä aikanaan koiraa kaipaillut esikoinen (ei päästy testaamaan tavallanne) isännöi nyt omassa huushollissaan yhtä kissaa ja kahta koiraa ja on onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D, samaa mieltä. Ennen koetta lupasin jokaiselle lapselle oman koiran. Päivänä jona muuttavat omaan kotiin... Luulen että hankintalista on nyt hyvin lyhyt, ellei jopa olematon.

      Poista
  2. Tuo oli kyllä erittäin hyvä testi. Neljä kuukautta on tarpeeksi pitkä aika testiin. No yksikin allergikko perheessä, ei hyvä juttu...Kummityttöni perheen lapset (5 kpl) aikanaan halusivat koiran. Heidän innokkuutta ulkoilutukseen testattiin pelkän pannan avulla. Pari viikkoa lapset jaksoivat viedä pannan ulos, mutta lopulta se vietiin kassissa leikkipaikalle tai kaverin luo. Varmaan nuo teidän hoidokit oli aivan sekaisin, kun oikea emäntä tuli takaisin. Rauhallisia aamuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aika oli riittävän pitkä kunnon testiin! Allergikon oireet ovat onneksi iän myötä helpottaneet, ja hyvin sujui häneltä nyt elo karvaturrien kanssa, mutta mä löysin itsestäni oireilua jota en tiennyt aiemmin omaavani. Olen kuullut vastaavista pannaan ulkoilutuksista, jotka ovat päättyneet kukin tavallaan; koiraan tai koirattomuuteen. Nyt huomasi sen ulkoilutuksen olevankin yksi niistä kivoimmista asioista, joten oli hyvä tehdä koe elävien koirien kanssa :)

      Poista
  3. Anonyymi5/4/15

    Sitten kun haluatte testata olisiko teistä kissaperheeksi... Pieni yhteydenotto vain ja täältä tulee kaksi kisukattia kotiovellenne toimitettuna :))
    Eikä muuten tarvitse ulkoiluttaa!
    Mukavaa pääsiäistä koko perheelle! <3

    kaima :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, teille myös <3 Kieltäydyn kertomasta neidille jalomielisestä tarjouksestasi...

      Poista
  4. Anonyymi5/4/15

    ps. palautuksella ei sitten ole mikään kiire. Saatte testata niin pitkääääään kuin haluatte! :D

    kaima

    VastaaPoista
  5. Anonyymi5/4/15

    Sinänsä sääli että hoidokit olivat sen verran ahdistuneita erosta että ruikkivat ympäriinsä ja aiheuttivat muutakin harmia. Oman koiran kanssa se pissasukassa ja kakkakengässä-vaihe kestää vain sen muutaman kuukautta. Eikä koulutettu koira hypi vasten eikä pöydilläkään...jos vaan jaksaa paneutua siihen koulutukseen. Siihen ei kaikilla riitä intoa mutta jos on valmis elämään pikku terroristien kanssa niin eihän sen muiden nenää pitäisi kutittaa. Jäi vaan mietityttämään että jos koirat olisivat olleet harmittomampia niin olisiko vaaka silti kallistunut ein puolelle?

    Omissa ympyröissäni on koiria ihan laidasta laitaan, osaa en ottaisi hoitoon edes maksusta mutta jotkut ovat sen verran herrasmiehiä ja ladyja että ne karvat jalkalistan vieressä ja pakkoulkoilut eivät edes harmita. Omaan koiraan en olisi valmis sitoutumaan, tällä hetkellä kymmenkunta vuotta on ihan liian pitkä aika ja lemmikki vähentäisi vuokra-asuntovaihtoehtoja liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos elo olisi ollut leppoisampaa söpöliinien kanssa, niin varmasti olisi ollut paljon vaikeampaa tehdä päätöstä oman koiran hankinnasta / hankkimattomuudesta. Joka tapauksessa rotu olisi ollut eri, pienet pystykorvat, kleinspitzit, vaan eivät voi elellä kerrostalon ulko-oven läheisyydessä, siinä räksytyksessä ja kieltämiseksi menee hermo kaikilta. Näitäkin koiria on emäntänsä kouluttanut, mutta ilmeisesti se eroahdistus vaan vaikuttaa koirankin tosi vahvasti, ja saa käyttäytymään toisin kuin on opetettu. Lisäksi me olimme tietämättömiä noviiseja, joten oppia haettiin kantapään kautta. Tai kakkaisten varpaiden ;)

      Poista
    2. Mutta joo, olisi se kait kallistunut ei'hin jokatapauksessa suuren sitovuutensa vuoksi. Kun on vasta saanut muksut pärjääväisiksi ja loppunut kilpajuoksu kellon kanssa tarhan portille tai iippariin, niin ei sitä palloa vielä ainakaan kaipaa takaisin jalkaansa. Myös viikonloppureissaamiset kahden koiran ja tarvikkeidensa kanssa on nyt koettu ystävien kyydeillä ja vuokra-autoilla, junilla ja busseilla, ja matkustaminen ihan itsekseen paljon helpommaksi.

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)