lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ulkoruokinnan parempi päivä

Näin otsikoi Kauppalehti Optio 11/2015 juttunsa joka alkoi mua kovasti puhutellen:

"Näin kesän kiihkeimmän ulkoruokintakauden kynnyksellä meitä kanustetaan siirtymään porsliinista muoviastiastoihin, tai mikä pelottavinta, kerrassaan kertakäyttölautasilta aterioimiseen vain, jotta säästyisimme tiskaamiselta.

Ilmiö on huolestuttava ja profetoi ihmiskunann vajoamista alennukseen ja lopulta kohti tuhoisaa degeneraatiota. Vaihtoehtoisen ja ja suorastaan päinvastaisen näkökulman ajankohtaiseen aiheeseen tarjoaa..."

Artikkeli jatkuu esitellen miljonäärien vaatettamiseen erikoistuneen Stefano Riccin uutta projektia, joka "kulminoituu kodin ja ennen kaikkea illallispöydän pukemiseen" esitellen 750 € maksavan käsinmaalatun lautasen, joita on vaivattomasti saatavilla mm. oman suvun vaakunoilla tai isännän initiaaleilla.


Puhuttelevaa artikkelissa ei ole lautasen hinta, ulkonäkö, eikä ilmeisen kuuluisa (ehkä joillekin?) suunnittelija. Ne eivät mua puhuttele lainkaan, päinvastoin ja hinta suorastaan huvittaa. Puhuttelevaa sen sijaan on tuo muovilta ja pahvilta syöntipakko. Mä niin inhoan sydänjuuriani myöten viirulliseksi veitsen alla raappeutunutta / harmaankellertäväksi vuosikymmenien saatossa värjääntynyttä tai mökkitiskivesissä sameaksi jäänyttä muovia!! Erityisesti silloin kun kaappien kätköistä löytyy myös kaunista porsliinia ja kirkasta lasia.

Mökilläkin aikaa käytetään kokkailuun mm. grillailun tai jopa sitä edeltäneen kalastuksen, mahdollisen savustuksenkin merkeissä. Tarjolla on kauden tuoreet eli parhaat vihannes- ja marjaherkut. Tunnelma on lomaisan juhlavaa. Miksi ihmeessä dissata tämä kaikki tarjoamalla herkut alustoilta jotka nostattavat yrjön maun suuhun??? Miksi lisätä aimo annos muovista liukenevaa ja kroppaan varastoituvaa kemikaalicoctailia ruokaan, joka parhaimmillaan on lähellä tuotettua luomua?!?

Käytän kyllä itsekin pahvilautasia jos koolla on enemmän väkeä kuin astioita. Soinnutan pahviset lautaset kankaisiin pöytäliinoihin, servietteihin, tarjoiluihin, kukkiin, tunnelmaan, mihin milloinkin. Moneen kertaan käytetyltä muovilta kieltäydyn syömästä ja juomasta, paastoan vaikka sit mieluummin.

Olen niin kyllästynyt selittelemään kermaperseisyyttäni ja pyytelemään anteeksi sitä että kaivan kaapista esiin lasisen lasin tai porsliinisen kupin, jonka kyllä tarvittaessa tiskaankin itse. Hyvä viini ja kuuma kahvi kun maistuvat muovista ja pahvista nautittuina juuri niille itselleen: muoville ja pahville, joten why bother???

Pääseekö tällä purkauksella kiukkuisten keski-ikäisten valittajatätien kastiin? Jos, niin siellä ollaan sitten, mutta skumpat huuhdon nassuun jatkossakin kiiltävästä lasista!!!

6 kommenttia:

  1. Olet taas kerran niin oikeassa :) Muovit ovat oivallista pakastusmateriaalia, kymmenen kiloa mansikkaa pakastus just. Vaikka yleensä käytössä ovat lasit ja porsliinit, niin tunnustan, ostin joitakin aikoja sitten kolme punaista ja parisen viikkoa sitten yhden keltaisen, iihhanat sarviksen mukit. Mukien muoto puhutteli ja niitä on mukavampi kuljettaa automatkoilla, kuin lasisia kumppaneitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, mun takaraivossa kolkuttelee tuo pakastusrupeama, mutta en ole vaan saanut vielä aikaiseksi. Rasiat täyttävät toistaiseksi vain korin, eivät pakastinta :(

      Mökiltä löytyy lapsuusmuistona kanssa Sarviksen oranssia mukina ja lautasena (raappeutumattomana) lasten mehukestejä varten. Entisellä mökillä ne kulkivat mukaan lähisaareen picnicille.

      Poista
  2. Mä oon NIIN samaa mieltä sun kanssa! Piste.

    VastaaPoista
  3. heh! olen samaa mieltä. muovi ei kuulu ruokapöytääni...ei ulkona, eikä sisällä

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)