Ohi on - jälleen kerran!

Syyskuu mennä sujahti ohitse vauhdilla. Liekö nautiskelu paljolla paisteella ja vähäisellä sateella vaikuttanut sen kovin nopeaan kulkuun..? Ainakin minun päänsisäisesti, sillä normaaleja merkkejä talvihorrokseen vaipumisesta ei vielä ole ollut havaittavissa.

Myönsin kyllä toki virallisen syksyn alkaneen, ja talvenkin sieltä aikoinaan taas tulevan käärimällä jo syyskuussa lakanat Mörskän vuoteesta ja räsymatot lattialta kotiin pyykkääntymään ja edelleen talviteloille siirtymään. Pyyhkeet vielä jätin ajatuksella josko innostuisimme telttasaunassa ja kukaties meressäkin (hrrr...) piipahtelemaan. Ei sitten innostuttu.

Viikonloppuna hain pyyhkeet pyykkiin, kumosin kukka- ja yrttiruukkujen sisällöt kompostiin maatumaan tulevan suven kukkaloiston kasvualustaksi, latasin tyhjät ruukut majan alle ja nostin grillin sekä viimeiset pihakalusteet sisään väistämättä vielä aikanaan tulevilta syyssateilta suojaan.

Pakko oli siis myöntää että ohi on tältä sesongilta leppoisat iltapäiväkaffittelut kuistin kiikkustuolissa auringosta, merituulesta ja hyvästä kirjasta nautiskellen,

itsensä vienti ulos syömään fillarilla mökille sotkien, ja matkalla mukaan napattu pakastepizza grillipaistolla ja itsekasvatetulla rucolasilpulla kruunaten
 

samoin kuin huiman upeiden auringonlaskujen ihailu lämpimällä rantakalliolla istuskellen tahi vaihteen vuoksi hietikolla seisoskellen.

Nyt jo on niitä iso ikävä! Ja jälleen kerran usko vahva siihen että ensi vuonna korkkaan majakauteni jo viimeistään toukokuussa. Nähtäväksi jää...