Mökkivierailija kysyi kesällä kuulunko facessa dc-fixaajien ryhmään. Siis niin mihin??? Vuosikausia olen kyllä korjaillut ja sisustellut asumuksiani erilaisilla kontaktimuoviviritelmillä, mutten ollut moisesta ryhmästä aiemmin kuullutkaan.
Toki sinne sitten piti oitis kirjautua ja pari päivää sitä seurailla. Siinä ajassa sainkin kiintiön täyteen muovipäällysteisistä keittiö- ja kylppäriremonteista sekä mitä erilaisimmista pöydänpäällysviritelmistä. Toki osa ideoista oli ihan hauskoja ja innostavia, mutta suurin osa suoraan sanottuna masentavia, ja niinpä päätin lopettaa ryhmän seurailun ja jatkossakin keskittyä ihan vaan omasta tarpeesta kumpuavaan ideointiin.
Kysyjä esitti mulle tuon kysymyksensä ryhmästä istahtaessaan neidin kesälomamme aluksi päällystämille jakkaroille. Olin ne Mörskälle pelastanut duunimuutossa roskalavalle päätymästä. Kesällä haimme Etolasta kolmea erilaista kuviokontaktia ja neiti sitten piirsi, leikkasi ja liimasi tuoleihin aiempaa pirteämmän ulkonäön. Ulkonäköäkin suurempi tekijä asiassa oli kuitenkin sääsuojaus: nämä jakkarat kun levitellään ulkopöytien ympärille ja saivat menneenä kesänä pihalla vettä niskaansa kohtalaisen reippaasti.
Kuinka paljon helpompaa onkaan kuivata muovipinta kuin odottaa että aurinko kuivattaa lakan läpi kastuneen puun?!? Kuinka paljon mukavampaa onkaan laskea pikkupyllynsä iloisesti kuvioidulle ja sileälle alustalle sen sijaan että hieroisi shortsintakamukseensa puun pinnasta sateiden myötä hilseilevän lakan?!? Väitän että hyvin paljon ja hyvin paljon!
Jakkarat pääsivät jo muun pihasälän mukana talviteloille kesämajan sisätiloihin. Sisätiloissa kotosalla taasen on viettänyt aikaansa vanha Ikean hyllykkö, jonka aikoinaan päällystin halkopinokuvalla keittiöön. Viimeajat hylly on seissyt vaatehuoneessani, jonka budoaarihenkeen halkopino sopi kuin nyrkki silmään.
Niinpä sitten männä viikonlopun startiksi käänsin hyllyn ympäri ja vetäisin toiseen kylkeen kirsikankukkia ja kolibreja. Kovin ohueksi = vaikeasti työstettäväksi osoittautuneen kontaktin olin aikanaan napannut mukaani Lidlistä. Kontaktin päälle teippasin läpinäkyvät koukut, joihin sitten ripustelin laatikossa pölyyntyneet huivini. Jospa niitäkin tulisi nyt aiempaa huomattavasti useammin tuuleteltua kaulassa?!? Tää on nyt sit tätä naisellisuuden treenailua... vähemmän äijää, enemmän ladya ;)
Toki sinne sitten piti oitis kirjautua ja pari päivää sitä seurailla. Siinä ajassa sainkin kiintiön täyteen muovipäällysteisistä keittiö- ja kylppäriremonteista sekä mitä erilaisimmista pöydänpäällysviritelmistä. Toki osa ideoista oli ihan hauskoja ja innostavia, mutta suurin osa suoraan sanottuna masentavia, ja niinpä päätin lopettaa ryhmän seurailun ja jatkossakin keskittyä ihan vaan omasta tarpeesta kumpuavaan ideointiin.
Kysyjä esitti mulle tuon kysymyksensä ryhmästä istahtaessaan neidin kesälomamme aluksi päällystämille jakkaroille. Olin ne Mörskälle pelastanut duunimuutossa roskalavalle päätymästä. Kesällä haimme Etolasta kolmea erilaista kuviokontaktia ja neiti sitten piirsi, leikkasi ja liimasi tuoleihin aiempaa pirteämmän ulkonäön. Ulkonäköäkin suurempi tekijä asiassa oli kuitenkin sääsuojaus: nämä jakkarat kun levitellään ulkopöytien ympärille ja saivat menneenä kesänä pihalla vettä niskaansa kohtalaisen reippaasti.
Kuinka paljon helpompaa onkaan kuivata muovipinta kuin odottaa että aurinko kuivattaa lakan läpi kastuneen puun?!? Kuinka paljon mukavampaa onkaan laskea pikkupyllynsä iloisesti kuvioidulle ja sileälle alustalle sen sijaan että hieroisi shortsintakamukseensa puun pinnasta sateiden myötä hilseilevän lakan?!? Väitän että hyvin paljon ja hyvin paljon!
Jakkarat pääsivät jo muun pihasälän mukana talviteloille kesämajan sisätiloihin. Sisätiloissa kotosalla taasen on viettänyt aikaansa vanha Ikean hyllykkö, jonka aikoinaan päällystin halkopinokuvalla keittiöön. Viimeajat hylly on seissyt vaatehuoneessani, jonka budoaarihenkeen halkopino sopi kuin nyrkki silmään.
Niinpä sitten männä viikonlopun startiksi käänsin hyllyn ympäri ja vetäisin toiseen kylkeen kirsikankukkia ja kolibreja. Kovin ohueksi = vaikeasti työstettäväksi osoittautuneen kontaktin olin aikanaan napannut mukaani Lidlistä. Kontaktin päälle teippasin läpinäkyvät koukut, joihin sitten ripustelin laatikossa pölyyntyneet huivini. Jospa niitäkin tulisi nyt aiempaa huomattavasti useammin tuuleteltua kaulassa?!? Tää on nyt sit tätä naisellisuuden treenailua... vähemmän äijää, enemmän ladya ;)
Ainakin budoaarini näyttää nyt vähän entistä naisellisemmalta, joten oikealla tiellä olen...
Ihania nuo laatikot tuolla hyllyn päällä! Ja kauniita ovat tuolitkin. Paljon piristävämpäähän se on istahtaa kukkatuolille kuin tylsälle lakatulle :)
VastaaPoistaKiitos! Mä luulen että tuon pyöreän laatikon olen saattanut kenties jo jollain meidän yhteisellä Tiimari-reissulla shopata?!? Toinen "laatikko" taasen on gobeliinikankainen viikonloppureissulaukku, joka tuli myös jo vuosia sitten vastaan Porvoon vanhankaupungin jossain pikkupikkupuodissa. Muutamissa osoitteissa siis kulkeneet jo mukanani ;)
PoistaJeps, on se tavallaan hassua että tosiaan on väliä sillä mihin istahtaa, vaikka istuessaan koko komeuden peittääkin...